FInancialn Timesin Gideon Rachman aloitta pohdinnan:
Jos johtajuuden ratkaisisivat maailman kansalaiset, näyttää siltä, että Angela
Merkel saisi maailman johtajn paikan. Pew-kysely, joka julkaistiin viime viikolla
osoitti, että kyselyn 37 maassa, 42 prosenttia ilmoitti luottavansa
Saksan liittokanslerin ”tekevän oikein” — verrattuna Kiinan Xi:n 28 prosenttiinn ja
Trumpin jäädessä 22 prosenttiiin.
Kun vuonna 2008 ensimmäinen G20 huippukokous pidettiin
Washingtonissa, oli George W. Bush oli ilmiselvä
ykkönen.
USA:n Donald
Trumpin America first tai great on totta, että USA on selkein superpower edelleen. Mutta
hänen linjaukset panevat epäilemään onko USA valmis turvatakuihin. Maailman
kauppaan hän tuo protektionismin eikä halua ilmastonmuutoksen vastustuksessa
olla mukana.
Kiinan presidentti Xi Jinping ei ole
demokraattinen eikä sitoutunut. Sen taustalla protektionismia ja oman edun
tavoittelua, vaikka se onkin ilmaston muutoksessa ja vapaakaupassa selkeästi
mukana.Sillä on halu ohjata rahallaan maailmaa eli vetää puoleensa.
Saksan Angela Merkel ei maansa tausta huomioon ottaen
tuppaudu johtoon, mutta on selvää, että hän on EU:n johtaja Eurokriisin, Berxitin ja
pakolaisongelman ratkaisujen jälkeen.
Hänellä on kannatusta, mutta ei voimaa.
Vladimir Putin on ajanut itsensä eristetytksi, vaikka voimaa on, niin
taloudessa ei ole kehumista.
On vaikea ajatella toista hetke
sodanjälkeisen historiassa, jolloin maailmanlaajuinen johtajuus olisi niin
riidanalainen ja epävarma.
Tuli mieleen, että Lauri Viidan valintametodia on jo ollut käytössä
Sen joukon johtajaksi nimittäisin, ken pitkäkaulaisin on,
pienipäisin ja takapuoleltansa täyteläisin. Kas, kun jää painopiste matalalle,
voi nousta kukonnuppi korkealle ja loistaa tunkiolta maailmalle!
Nyt pitäisi unohtaa Führer ja muistaa opettajan viisaus ”You are big, but not great”
