Ruotsin politiikassa on heinäkuun lopussa yleensä hiljaista
kuin huopatossutehtaassa. Nyt kävi toisin. Valtion kuljetushallituksen
Transportstyrelsenin tietovuotoskandaali eskaloitui rajuksi mediamyrskyksi ja
hallitus ajautui kriisiin. Lopputuloksena sisäministeri Anders Ygeman ja
infrastruktuuriministeri Anna Johansson saivat potkut. Sotkun juuret juontavat
vuoteen 2015, jolloin kuljetushallitus ulkoisti tietojärjestelmänsä IBM:lle.
Vajaan sadan miljoonan euron kauppa oli siihen mennessä yksi suurimmista Ruotsin
julkisen sektorin ulkoistamisaallossa.Viraston silloinen johtaja Maria Ågren poikkesi
turvamääräyksistä nopeuttaakseen ulkoistamisprosessia. Salaisia ja
arkaluontoisia tietoja Ruotsista päätyi ulkomaille. Ågren sai potkut ja
viraston hallituksen puheenjohtaja lähti. Ågren väitti yhä, että hänen
toimintansa oli välttämätöntä: muuten virasto olisi voinut jäädä ilman
it-palveluita. näin kirjoitti Antti Lehmusvirta KL:ssä 29.7.2017
Niin taas kävi, että Ruotsin hallituskriisin uutisoinnissa
oli Suomen lehdistössä melkein kaikki ulottuvuudet koluttu, paitsi tämä, joka
on ideologisesti merkittävä ja olisi voinut kuvitella, että sosialidemokraatit
olisivat innolla tarttuneet tähän. Mutta taas kerran näkemyksen saa lukea
liikemiesten lehdestä
Sosialidemokraateilla on ulkoistamiseen melko usein pragmaattinen suhtautuminen
on kiinalainen: ” Ei kissan värillä kunhan pyydystää”. Niinhän sen olla pitää, kunhan vaan ymmärretään, mitä päätätetään
ja mitä siitä seuraa.
Soten yhteydessä on pohdittu muutamia ulottuvuuksia: Onko markkinamekanismi sopiva
terveydenhuollon ohjaukseen yhtäällä ja toisaalla onko oikein, että voiton
tavoittelu ratkaisee ihmisen terveyden. Mutta
näitäkin enemmän olen kuullut demareiden suusta puhetta verojen välttämisestä ja voittojen ulkomaille viennistä.
Tämä noudattelee turvallisesti oikeisto-vasemmisto akselin tavanomaisia asenteita.
Nyt Ruotsissa esiin noussut mahdollinen ongelma ei taida olla tosiongelmana
merkittävä eikä se heti kosketa yksilöiden hyvinvointia. Nyt puhutaan kollektiivisesta turvallisuusuhasta,
jota pidetään perinteisissä porvarillisissa piireissä tärkeänä. Tästä voisi
tehdä johtopäätöksen, että sosiaalidemokraattien kannattaisi omassa
argumentoinnissa muistaa julkisen sektorin toiminta laajemmin ja ottaa huomioon
myös yhteiskunnan turvallisuus, kun puhutaa privatisoinnista.
