Juuri nyt elokuussa 2017 ”juhlimme”
Naantalin jalostamon 60-vuotispäiviä TYÖN MERKEISSÄ . Ehkä perustamisen 60-vuotissynttärit ovat ensi vuonna kuten olivat vihkiäisetkin
vuonna 1958; laitos oli käynnistynyt jo elokuussa 1957.
Juhlinnan kohteena tulisi olla nimenomaan jalostamon perustaminen;se oli suomalaisen
teollisuuspolitiikana rohkea saavutus. Vaikka
jalostamo muutetaankin vain tuotantolinjaksi ja vaikka Neste mahdollisesti
yksityistetään, on historiallisesti tärkeää, että muistamme valtion eli julkisen
sektorin merkityksen sekä Suomen huoltovarmuuden. Toivotaan, että Nesteen
loistava taloudellinen menestys ei sokaise yhtiön päättäjien silmiä, sillä kvartaalikapitalismi
voi johtaa yhtiön vaarallisille vesille muuallakin kuin Naantalin satamassa.
Jälkiviisauden imelyydellä voisi sanoa,
että ehkäpä remontin ajoitus olisi voinut tapahtua suhdanne syistä aikaisemmin;
se olisi ollut investoinnin kustannukselle ja varsinkin seisokin aiheuttamille
menetyksille suotuisampaa. Mutta näin meille aina tupaa käymään, että pelätään
ja sitten myöhästytään.
Juhlan kunniaksi Neste on ollut lehdissä, kuten kuva
kaappaus Turun Sanomista kertoo. Hienoa nähdä, että homma Naantalin oman pojan Wasströmin Samin käsissä.
Hesarissa sen sijaan vuorineuvos Matti
Lievonen saa olla nykyajan valtiojohtoisen liiketoiminnan johtajamannekiinina.
”Keskituloisen suomalaisen pitäisi
työskennellä 140 vuotta saadakseen kokoon pelkästään Lievosen valtionyhtiöstä
kymmenessä vuodessa saamat lisäeläkemaksut. Seuraavat 260 vuotta keskituloinen
suomalainen saisi työskennellä saadakseen kokoon muun Lievosen valtionyhtiöstä
saaman palkitsemisen 2009–2018.Lievosen kymmenen vuoden Neste-uraltaan saama palkat ja
palkkiot ovat siis yhtä suuret kuin keskituloinen suomalainen ansaitsee 400
vuodessa.Hs 10.8.2017
Mutta aina joku nostetaan tikun nokkaan ja ihmisten kateus pystytään nostattamaan piennemästäkin eriarvoisuudesta. 1970-luvulla oli Nesteen patruuna Naantalin kirkon viereen haudattu Uolevi Raade puheen aiheena.
Valtionyhtiöiden toimitusjohtajille maksettuja korvauksia on
menneisyydessä pystytty kohtuullistamaan. Nesteen entinen hallintoneuvoston
puheenjohtaja ja entinen demaripoliitikko Esko Niskanen, 77, muistelee vuonna 2015, miten
hän joutui 1970-luvulla alentamaan Nesteen pääjohtajan Uolevi Raaden palkkaa.”Raaden palkasta oli lehdistössä aina kova meteli.
Yhtäkkiä auppa – ja teollisuusministeri Jansson ilmoitti minulle, että Raaden palkkaa piti alentaa. Tiesin,
että hänen palkkansa ei ollut sen kummempi kuin muidenkaan valtionyhtiöiden
toimitusjohtajien”, Niskanen kertoo. Hänen mielestään ministeriön
menettely oli ”täydellistä törppöilyä”.HS 2015
Mutta oliko silloin niin kuin nyt. Uolevi Raaden palkka vaatiamattoman tuntuinen nykyrahaksi muutettuna se oli 1970-luvulla vain
215.000 euroa vuodessa. Se on 8,4 prosenttia Lievosen palkasta ja palkkioista.
Raade oli sitoutumisessaan –kuten monet
muistavat- yhtiön mies taisipa joskus hänellä tästä ”pienestä” palkasta
huolimatta olla käsitys että hän on Neste.
Mahdottomuudessaan hän oli kuitenkin patruuna, joka tuli toimeen työntekijöiden
kanssa. Hän yritti kaikin keinoin integroida väkensä yhdeksi perheeksi
tukemalla esimerkiksi vapaa-ajan toimintaa ja toimipaikkakuntien pyrkimyksiä,
kuten Naantalin Musiikkijuhlia.
Uolevi Raade oli isänmaan asialla.
Niklas Herlin rikas perijä ja kapitalisti kirjoittaa Uudessa Suomessa.
”Jos olet pörssiyhtiön yhtiökokouksessa suurimman
osakkeenomistajan edustajana, tarkasta ennalta suurimman omistajan kanta,
esimerkiksi johdon palkkiojärjestelmän osalta. Jos edustamasi tahon julkinen
kannanotto on ristiriidassa yhtiökokoukselle tehtyjen ehdotusten kanssa, kerro
se pörssiyhtiön yhtiökokouksessa. Siksi yhtiökokous on olemassa. Jos olet
hengeltäsi itseäsi täynnä oleva kapitalisti, etsi toinen työpaikka. Et kuulu
valtion omistajaohjausyksikköön. Valtio on demokratiassa kapitalistia
suurempi”, Herlin toteaa.
Hyvä, että kapitalisti sentään ymmärtää!
