Meidän nurkilla on puhuttu Turun
kaupunginjohtajapelistä, joka ehdottomasti kielletään.
Lapsellista.
Kuka uskoisi, etteikö yhteinen hallitus yhdistä esimerkiksi Orpoa ja
Saarikkoa. Valinnanvapaus ja maakuntauudistus ovat valinkauhassa ja A.Randell on kuulunut hankeen innokkaisiin vastustajiin. Nyt tämä muuttuu.
Vihreiden politiikka verhotaan epäpoliittiseksi maailman
parantamiseksi – aluksia vihreät eivät suostuneet olemaan edes puolue siksi,
että puolueilla on huono maine. Mutta kaikki muuttuu ja inhimillinen yhdistävä
tekijä on valta, joka viehättää ja lisää pyrkimistä. Kauniimmin perustellaan,
että vallan kautta voidaan saavuttaa paremmin omia tavoitteita. Oli sitten kyse
ylevämmästä tai alhaisemmasta motiivista seuraus on, että vallan tavoittelu tekee
joustavaksi ja lisää valmiutta ymmärtää paremmin tärkeiden
yhteistyökumppaneiden siis vallan ovien lukon haltijoiden tällä kerralla Petteri Orpon toiveita. Tämä
tapahtuu tietoisesti harvemmin tiedostamatta.
Näin ollut ja on oleva.
En moiti vihreitä, asemoin vihreät tavallisten puolueiden tavallisten pelien
harjoittajiksi. Tunnistan, että heidän
joukoissaan useita muita aatteita omaksuneita, mutta vihreiden joukoissa
paremmat mahdollisuudet havainneita ylöspäin pyrkiviä.
Kokoomuksen joukoissa on kivaa, vihreiden porukoissa hienoa, Keskustassa
kannattaa olla, luonnollisesti RKP – SFP
natuligtvis, kristillisillä on kutsumus,
vassarit ovat erikoisia, persut vihaisia ja demari tylsiä, liian turvallisia.
