Näin taitaa tämä juttu kulkea.
Taas kerran ollaan tekemässä
asia mielikuvien ja ylenpalttisen tietotulvan alaisena. Päättäjistä ani harva jaksaa
lukea tuhansia sivuaja ja siksipä tässä tapauksessa kansalaiset luottavat
edustajiinsa, eikä sekään ole paljon. Mutta se on selvästi enemmän kuitenkin kuin mitä
-kokoomuslaisia lukuun ottamatta- luottamusta on yksityisiin firmoihin.
Näin tulkitsen tehtyä ja Hesarissa referoitua mielipidekyselyä.
Ja kolumnistit kirjoittava ja selittävät ja antavat ymmärtää, että kyllä se siitä:
Kaikkein tärkein osa sotea on lopulta se, mistä ja miten
suomalaiset saavat terveyspalvelunsa uudistuksen jälkeen. Se varmistuu ja
tarkentuu vasta vähitellen, ja siitä tulee kyllä tietoa sitten, kun tilanne
alkaa olla päällä. Teija Sutinen, HS 23.2.2018
Kun näin on niin eikö viisasta olisi edetä vähitellen, mutta
sitä Teija Sutinen & Co ei voi sanoa, sillä juuri siten hän joutuisi ottamaan kantaa
opposition puolesta hallitusta sekoilua vastaan.
Ja sitten on maailman muuttamisen tarve kaupallisista sysitä:
Kaiken vääntäminen väkisin yritysmalliin ei ole pelkästään väärin vaan se on myös kallista. Mutta tässä nyt kuvaava termiesimerkki, kun
potilaasta tehdään asiakas. Lääkärin ja potilaan suhde erityinen ja se tullee
sellaisena säilyttää:
Asiakkaana olemiseen kuuluu kuitenkin piirteitä, jotka eivät
edistä potilaan etua tai yhteistyötä häntä hoitavan lääkärin kanssa.
Asiakkaalla on oikeuksia, jotka ovat vieraita hoitosuhteelle, esimerkiksi
”aina oikeassa oleminen” ja odotus saada mitä tahansa haluamaansa palvelua.
Jos potilaasta tulee asiakas, lääkäristä uhkaa
tulla kauppias. Terveydenhuollossa voidaan toki asiakkaina pitää henkilöitä,
jotka eivät ole sairaita vaan hakevat eri tarkoituksiin vaadittavia
lääkärinlausuntoja.
Hyvän potilas–lääkäri-suhteen kannalta on
tärkeää, että lääkäri säilyttää asiantuntemukseen perustuvan arvovaltansa,
johon potilas voi luottaa. Hoitosuhde ei parane siitä, että potilaasta tulee
asiakas. Pikemminkin asiakas-sanan käyttäminen potilaan sijasta symboloi
epäempaattista hoitosuhdetta. Amos Pasternack,
sisätautiopin
emeritusprofessori
Terveyspalveluiden
käyttäjinä tiedämme, että parasta on kun emme tarvitse lääkärin tai hoitajan
apua. Tällaisista asiakkaista firmat tykkäävät ja näihin kannattaa satsata. Terve,
varakas ja tyytyväinen on paras asiakas. Sairas, köyhä ja tuskainen on vaikea
potilas.
Kaikkien terveydestä ja sen vaalimisesta on kysymys, mutta lääkärin
eettisen ohjeen VIII mukaan sen tulee
tapahtua:
Lääkärin tulee hoitaa
potilasta tämän avuntarpeen mukaan ja asettaa palkkionsa suoritetun työn perusteella.
Lääkäri ei saa tavoitella perusteetonta aineellista etua.
Eikö näin
ollen ole suuri riski, että markkinavetoinen voittoa tavoitteleva yritystoiminta voi olla ristiriidassa toiminnan
perusetiikan kanssa.
