Saksalaiset poistuvat
Lapista 27.5.1945. Ja siihen loppui Suomen osallisuus Toiseen Maailman sotaan.
Maaliskuussa liittoutuneiden päävoimat siis
amerikkalaiset olivat tulleet saksaan ja ylittäneet Reinin.
Nyt tänään liittokansleri Angela Merkel tapaa presidentti presidentti Donald Trumpin.
Amerikka ensin slogaani kaikuu eri puolille ja nyt kysytään
onko se myös Saksan linja. Vai voiko Saksa – nyt kun on Ranska presidentti,
jonka kanssa on mahdollisuus toimia, ja nyt kun on Merkelin viimeinen kausi, toimia
toisin ja näyttää, että kansallinen etu on yhdistettävissä kansainväliseen ja monen
keskeiseen toimintamalliin. EU ja euro on ollut Saksalle keskeinen maan menestyksen avain, vaikka saksalaiset eivät sitä haluakaan tunnustaa.
Johtajat ovat ihmisiä suurella egolla.
Emmanuel Macronin ja Donald Trumpin spektaakkeli kuvaa ”kuninkaiden”
tapaamista. Kaikki vanhat ja uudet mahdollisuudet julkisuuteen ovat pelissä. Julkisuudessa
pilkataan Trumpin turhamaisuutta, mutta
myös Macronista sanotaan, että hänen on pakko hurmata jollei mutta niin eteen sattunut
tuolikin.
Mutta oli Macronilla selkeää yritystä saada myös eurooppalaista rauhan viestiä, kansainvälistä yhteistyön ideaa sekä ympäristökysymyksiä
esille. Kaikki vielä erinomaisilla puheilla. Jälkiä jäi.
Tänään ei voida välttää vertailua. Merkelin vierailun
puitteet ovat vaatimattomat – tyyliin sopivat. Aikaa ei tuhlata ja asiaa
puhutaan. Mutta saadaanko aikaan jotain, on sitten hankalampi kysymys.
En tunne taustoja, joten toiveikkaasti pidän peukkuja sen puolesta, että kaikenlainen
yhteistyö voi tuottaa tuloksia, ja että välttämättä ei ole mahdotonta, että
Macronin ja Merkelin persoonat voisivat yhdessä tuottaa tulosta siten, että kun
eri lähteistä tulisi samanlaisia viestejä, niin ne voisivat vahvistaa
vaikutusta.
Kirkollisen hartaassa tunnelmassa Hesarin Kari Huhtaa lainaten
todetaan, että Trumpin kanssa on elettävä päivä kerrallaan..