Urheilu oli 1950-luvulla – silloin kun kesät olivat aina lämpimät – elämän sisältö.
Naantalin urheilukentän
hoitajan hiuippumukavan Juholan Papun
olympialaiset aamupäivällä, radion ja lehtien urheilupalstojen lukeminen ja
kavereiden kanssa puhuminen keskittyi urheiluun.
Tuon ajan suuret sanakarimme olivat Olavi
Vuorisalo,NALÖ ja Voitto Hellsten,TUTO
Nyt Kalevan kisoissa urakoivat tuplamestariksi Markus
Teijula, Naantalin Löyly ja Milja
Thureson, Turun Toverit kolme mitalia. Teijulan kuva TS:n ja Thuresonin Ylen sivuilta
Siinä oli mukava heijastuma nuoruuteni dilemmaan. Kaikki
kaverit urheilivat loistavassa, maan kuulussa Naantalin Löylyssä ja minä isäni
perustamassa vaatimattomia tuloksia tekevässä Naantalin Tovereissa, jonka lyhennys
oli NATO.
Olin tietenkin naantalilainen Olan ihailija – henkken ja vereen, mutta jako SVUL – TUL oli tiukka ja tietenkin tullilaiset koimme olevamme vähän
toisen luokan porukkaa. Onneksi oli Tuton Hellstenin
Voti, joka itsetuntoa kohotti.
Jako ei ollut mukava, mutta helpotukseksi oli monia hyviä lapsuuden ystäviä ja elinikäisä
kavereita, joiden kanssa seurusteltiin jo silloin yli liittorajojen. Ja hienoa on, että nämä raja-aidat ovat pääososin mennyttä aikaa.
Telkkarissa Markusta haastateltiin ja vastaukset olivat
harkittuja ja fiksuja. Liikutus ei ollut kaukana, tunne oli voimakas.
Pieni – myös vanhoja muistoja mieleen tuonut juttu on
se, että Markuksen komeat voitot eivät mielestäni saaneet ansaitsemaansa näkyvyyttä laajemmin onneksi kuitenkin TS:ssä.
Eli taas pieniä
sorretaan, kuten Olaa aikoinaan.
