Lauantaina kävin kunniakäynnillä ehostetun Kaurojen lehmä-veistoksen luona. Alakuloa on olemuksessa ja Naantalille näytetään, mitä sille
kuuluu, mutta muutoin kaikki hyvin. Pieni glaseeraus ei olisi pahasta; teräsbetoni
on hienoyhdistelmä, mutta armoton sää: kemia ja fysiikka kurittavat – ei vain
silloissa, vaan myös lehmissä.
Tämä ei ole kultainen vasikka, vaan päinvastoin;
Jarkko Peltosen taideteos on luovuuden muistomerkki.
Lehmän hermoista huolimatta olimme yhtä mieltä, että lehmäyksen paras ajankohta
ei ollut Kirkkopuiston ”pääjuhlan”
kanssa samaan aikaan 23.8. klo 18?
Koordinaatiota kulttuuriväki, och var
som en ko inte.
Kauroille harvat pääsevät, mutta Taidehuone on muutaman askeleen päässä. Siellä
Jarkon ja Essin taidetta on esillä.
Naantalin teatteri esitti hupailun Naantalin aurinko. Opettavaien tarina, vaikka
liikenteen äänet Käsityöläis- ja Tuulensuunkaduilta ainakin huonokuuloista
haittasivat. Kiva löydös, kun vielä tietäsi tekijän eli Roul Roineen taustan ja
tekovuoden, niin voisi ehkä vielä paremmin ymmärtää tarinan opetuksen tyhmän
ylpeyden vahingollisuudesta.
Kaivohuoneen Samuli Edelman ja Merisali-Trapin ilotulituksesta kertova mainos toivat väkeä tummuvaan elokuun kesäiltaan.
Kymmenen jälkeen haukoimme henkeä katsoessamme
taidokasta flyboardesitystä. Tunnelmaa säesti Ristikarin kokko. Häikäisevää
taituruutta, jonka maksut oli kerätty innokkailta kokeilijoilta!
Klo 11 ilotulitus oli Merisalin ja Trapin tarjoamaa asiakasbonusta, josta
vähintään yhtä paljon nauttivat kaikki muutkin.
Rannalla toivottiin, että ensi vuonna voisi muinaistulina palaa kokot Lappalaistenmäellä
ja Kailossa eikä ennakkoon tästä tapahtumasta kannattaisi vaieta.
Juhlameno jatkui sunnuntaina torin monipuolinen lasten
tapahtuma ja museopäivä. Rymättylän Maskulaisten Museo ja Merimaskun Kolloinen
muistuttivat siitä, että Naantalin pitäjissä on voimaa, mutta ei vaivatonta.
Kolloinen on kesäteatteripaikkana tullut tutummaksi, mutta Rymättylän Aahollin taustalla oleva kokonaisuus tahtoo
jäädä kauneudestaan huolimatta huomaamatta.
Ja väliin jäi vielä Pyhä Birgitta ooppera. Mutta siitä ihan pikkusen
kirjoituksia palstalla.
Ps. KuvassaRymättyän museossa asiantunteva, juureva esittelijä suuresta suvusta Ajolan vanha emäntä Mirja Saarisalo, kiitos hänelle.
Ps2. Vastaus Kristiinan kommenttiin: Ei ole tullut perille eikä siten sitä ole hävitetty.
