Tuomiojan Erkki ripittäytyy puolueen kustannuksella. Se ei
ole kaunista – eikä reilua. Jos hän
arvelee saavansa sielullensa rauhan tunnustamalla missä kaikessa hän on kehdannut
olla mukana, niin epäilen hänen erehtyvän jopa siinä.
”Kaiken mahdollisen lukeminen ei ole pelkästään turhaa,
vaan se on myös vahingollista”
On koivistolainen viisaus, jonka Eki
vahvista.
Unto Hämäläinen kirjoittaessaan HS:ssä eilen Tuomiojan kirjasta haluaisi olla
näkemässä minkälaiset savut Lipposen Paavon päästä nousevat, kun hän kirjaa
lukee.
Ei taida enää nousta – niin on tuttu tarina tää – siis jatkokertomus miehestä,
joka muutoin on sitä mieltä, Lipponen on hävitettävä – kenen vaan kanssa ja
hinnalla millä hyvänsä.
Oli se pahuksen moinen vahinko, ettei vihreää puoluetta ollut 1960-luvulla! Kuinka
monelta murheelta me yksinkertaisemmat olisimmekaan välttyneet.
”Rinta rinnan astukaamme siskot veikot soipi laulu tää”