Taitelija näytelmä on tehty Naantalin juhlavuodenkunniaksi. Merkittävä
teko teatterilta.
Houkuttelin Virtasen veljekset Keijon ja Joukon vaimoineen teatteriin. Enemmän
kuin tyytyväisiltä vaikuttivat Naantalin paljasjalkaiset , mutta myös Liedossa
kasvaneet vaimot kokivat näytelmässä olleen
Naantali-historiaa ylittävää sisältöä.
Näytelmää seuratessa mieleen tulivat Juha Hurmeen sanat
siitä, että näytelmän kirjoittaminen on proosaa vaikeampaa, kun pitää sanomista
tiivistää. Näytelmä on romaanin ja runon välissä. Näin ollen dramaturgin
tehtävä on vaativa.
Biologi-proffa Rauno Tirri oli lupautunut Erik Rauthovin lasten koulutoverina näytelmän kirjoittajaksi . Muistelen hänen pohdiskelleen
haastetta. Onneksi rohkeus voitti.
Näytelmä on niin Tirrin kuin Rauthovinkin näköinen. Arvelen kuitenkin, että
Teija Söderholmin panos tulokseen oli tavallista merkittävämpi.
Tutuilta tuntuivat muistikuvien päähenkilöt – Erikin rekvisiitasta puuttui vain
polkupyörä.
Aikaan sidottua olivat tapahtumat ja kun tässä politiikkaan on tullut
harrastettua, niin tekstissä vilahtaneet kaupunginjohtajat Lasse Kangas ja Jaakko
Kalkas muistuttivat, että Rauthovin olivat Naantalin riidoissa hankalassa rakosessa,
kun asuivat Kankaiden naapurissa, mutta olivat varmaan taustansa puolelta
lähempänä vastapuolen rehtori Kurt Enkolaa ja runoilija Toivo Lyytä.
Suntio viimeien munkki Juho Nurmi oli ehkä liiankin arvokas, kun taas Mäkisen Aarre oli näköisensä –
vain nauru puuttui.
Osaava pianisti sopi hyvin näytelmän kulkuun ja aihetta on kehua myös teatteritilan
puitteissa tapahtunutta lavasteiden vaihdon nokkeluutta.
Ehdottomasti tosi naantalilaisen on näytelmä nähtävä!
Näytöksiä:Ke 12.12, To 13.12., To 3.1., La 5.1. Su 6.1.
Näytökset arkena klo 19 ja la & su klo 17 ja Hinta edullinen 20 euroa