Perustuslakivaliokunta on joulutauon jälkeen jatkanut sote-uudistuksen käsittelyä. Nyt tarkastelun alla on sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöluonnos ja sen pohjana olevat hallituksen esitykset. Aikaisemmassa lausunnossaan perustuslakivaliokunta vaati, että palvelujen rahoitusta koskevia säännöksiä täsmennetään siten, että tulevat maakunnat kaikissa tilanteissa pystyvät järjestämään riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ihmisille. Kuten perustuslaki edellyttää.
”Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut…” (PL 19.3.) Koska maakunnilla ei ole verotusoikeutta, ne ovat täysin riippuvaisia valtion rahoituksesta ja siksi sitä koskevan lainsäädännön tulee olla lujaa.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta tulkitsee tätä perustuslakivaliokunnan vaatimusta nyt oudolla tavalla. Mietintöluonnoksessa rahoituslain 6§:n 3. momentista käy ilmi, että maakuntien rahoitusta pitäisi ryhtyä korottamaan vasta sitten kun enemmän kuin seitsemässä maakunnassa tai väestöpohjaltaan laajemmin kuin 40%:ssä koko väestöä olisi ilmeistä, että rahoituksella ei voida toteuttaa riittäviä palveluita. Rahoituksen tasoon ei siis tarvitsisi tuoda parannusta, jos vain 7:ssä maakunnassa olisi puutteita.
Ratkaisu on hämmentävä. Kun henkilöautolla lähdetään liikenteeseen, on välttämätöntä, että kaikissa neljässä pyörässä on riittävät rengaspaineet, jotta meno on turvallista. Tätä edellyttävät tieliikennettä koskevat säännökset. Nyt käsittelyssä oleva esitys sote-rahoituksesta tarkoittaisi sitä, että auton katsottaisiin olevan turvallinen, vaikka vain kahdessa pyörässä neljästä olisi riittävät rengaspaineet. Ihmettelen varmistaako tämä malli palvelujen riittävän rahoituksen. Tulee mieleen vanha vitsi autoilijasta, jonka auton ääressä huolestunut liikennepoliisi kysyi, miksi auton pyörä on kiinni vain kahdella pultilla neljän sijasta. Kuljettaja totesi, että kahdella siksi, että yhdellä pultilla meno olisi liian epävarmaa.
Rahoitustilannetta auttaa kyllä se, että tilapäisesti rahapulaan joutunut yksittäinen maakunta voi saada lisärahoitusta pahimpaan hätäänsä. Mutta tämä hätätila merkitsee samalla sitä, että valtiovallan puolelta käynnistetään maakuntaan kohdistuva arviointimenettely, joka voi johtaa maakunnan liittämiseen toiseen maakuntaan. Näyttääkin siltä, että samalla kun hallitus haluaa väen väkisin rakentaa uuden systeemin 18 maakunnan varaan, se rivien välistä (ja osittain jopa suorana tekstinä) kertoo, että osa maakunnista on piankin kyvyttömiä hoitamaan velvoitteitaan ja maakuntien määrä tulee vähenemään.
En oikein usko, että millään taholla on mitään pahaa tahtoa, mutta erilaisten ”luovuttamattomien” tai ”pyhien” päämäärien ja arvojen yhteen sovittamisessa lopputulos alkaa näyttää sattumanvaraiselta tai ainakin epäjohdonmukaiselta ja epätarkoituksenmukaiselta keskeisimpien tavoitteiden kannalta. Joita ovat asiakkaan pääsy palveluihin ja merkittävien säästöjen synnyttäminen.
Kuluneen viikon aikana hallitus on tuonut eduskunnalle isoja ja merkittäviä lakiesityksiä, kuten asiakasmaksulaki ja laki yksityisten sairaaloiden erityisasemasta nukutusta vaativassa leikkaustoiminnassa. Edelliseen sisältyy muutama hyväkin elementti, mutta dramaattisena huononnuksena terveyskeskusmaksujen ns. välikaton” poistaminen, jolloin paljon terveyskeskuspalveluja käyttävien maksurasitus voisi nousta n. 60 eurosta vuodessa lähes yli 500 euroon vuodessa. Leikkaustoiminnan yksityistämistä koskevaa esitystä eivät kannattaneet lähetekeskustelussa edes hallituspuolueitten edustajat.
Eduskunnan elämää on tänään sävyttänyt lakko. Satamäärin lukiolaisia on ryhtynyt koululakkoon ja saapunut eduskunnan rappusille pitämään mielenosoitusta, jossa vaaditaan päättäjiltä selkeitä toimenpiteitä ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Kyse on tulevaisuudesta ja nuorten oikeudesta tulevaisuuteen. Painavaa asiaa, joka toivottavasti kannustaa meitä ja muita päättäjiä Euroopassa ja kansainvälisesti ottamaan konkreettisia askeleita maapallon elinkelpoisuuden turvaamisessa tuleville sukupolville.
