Vuonna 2016 Brexitin ja Donald Trumpin valinta tekivät vuodesta 2016 populismin nousun vuoden. Mutta 2019 voi hyvin olla vuosi, jolloin populistinen projekti murenee epäjohdonmukaisuuteensa, koska tulee yhä selvemmäksi, että huonoilla ajatuksilla on huonoja seurauksia.
Näin aloittaa Gideon Rachman populismia käsittelevän kolumninsa. Hän arvio, että brexit-humpuuuki paljastuu ja Trump joutuu Robert Muellerin oikeudelliseen mankeliin.
Mutta populismilla on edelleen kaikupohjaa:
Pelko maahanmuutosta, taloudellisesta epävarmuudesta ja kulttuurisesta konservatiivisuudesta on edelleen voimakas cocktail. Yksinkertaisemmalle menneisyydelle politikointi toimii edelleen. Brasilaian Bolsonaron hallituksen naisten ministeri Damares Alves vannoi viime viikolla, että uudessa Brasiliassa ”pojat kuluvat sinisiä ja tyttöjä vaaleanpunaisina”.
Vasemmisto populismikin on jo saavuttanut tuloksia ja lisää voi tulla:
Britanniassa Brexitin jälkeiset bluesit voisivat masennus voi nostaa Jeremy Corbyn pääministeriksi. Corbynin voitto Britanniassa innoittaisi vasemmistopopulisteja ympäri maailmaa, aivan kuten Brexit auttoi oikeistopopulisteja (mukaan lukien Trump-kampanja). Historia on kääntämässä suuntaansa.
Merkkejä vasemmistoideoiden noususta on USA:n demokraattien ehdokasasettelussa.
Ja Gideon Rachman muistuttaakin siitä samasta asiasta, josta on Euroopassa puhuttu; liberaalidemokratian maltillisten voimien on herättävä:
Mutta keskusta tarvitsee uusia sävelijä. Ranskan presidentti Emmanuel Macronin ja muiden saman kaltaisten vastaus populismiin ei riitä; vanhoja levyjen, vaikka äänekkäämpi soitto, uhkaa hukkua. Populismi on vaikeuksissa, mutta populistinen hetki ei ole ohi.
Tämän tiedämme Suomesssa. Jytky tuli ja tuli toinen jytky ja kysymme onko kahta ilman kolmatta. Sama resepti toimii Naantalissakin.
Mekanismin tiedämme. Se on kellosepän työtä. Pienistä jutuista rakennetaan suuri kuuluva tarina, jossa yhdistellään tunteisiin vetoavia asioita tarkoitukseen sopivalla tavalla.
Esimerkiksi yksi sopii vaikka Vilhelm Junnilan,ps sanallinen ilotulitus ilotulituksesta. Näin Vilhelm:
Kysymys on siitä jatkumosta, että suomalaisia perinteitä on nyt trendikästä vastustaa. Milloin tulilinjalla on suvivirsi, milloin se on tiernapojat ja koulujen joulujuhlat. Monet juhlat ovat kerran vuodessa, mutta aina on joku, joka mielensä pahoittaa.
Ilotulitusko erityinen suomalainen perinne? Ei tietenkään.Ilotulitus on kiinalainen keksintö ja Suomessa ilotuloksia alettiin 1810-luvulla. Venäjän vallan aikana ilotulituksia järjestettiin yleensä vain valtiollisina juhlapäivinä. Mutta saipa Vilhelm tähänkin asiaa yhdistettyä muita asiaan kuulumattomia mutta monien mielestä hyviä asioita: suvivirrestä joulujuhliin.
Toinen eikä vähäisempi esimerkki kertoo Suovuoren sumutuksesta. Entien konsernijaoston puheenjohtaja nykyinen valtuuston puheenjohtaja Toni Forsblom,kok tuskaa tuntematta suojelee Suovuorta ja rakentaa liikuntakeskusta, vaikka on itse ollut aikaisemmin päättämässä vastustusta herättäneistä hankkeista.
Tonin populismi on sikäli vaarallisempaa, että hän edustaa lähes suvereenia valtaa Naantalissa käyttävää puoluetta Kokoomusta. Vastuun kantaminen on tästä tavasta kaukana.
