”Lipposta on ikävä” -viesti tuli lauantaiaamun jälkeen tekstarina asioista perillä olevalta ei- demaritaholta. – Sellaisiakin on.
Lauantaina olimme saattomatkalla Savossa ja näin jäi Paavon haastattelu suorana näkemättä. Kun muutkin kehuivat sitä, niin totta kai katsoin sen kaikessa rauhassa. Ja se kyllä kannatti tehdä.
Vaikka Paavo suostui olemaan mitä vaan entisestä pääministeristä EU-friikin kautta konsultti-yrittäjänä, oli hän kuitenkin valtiomies.
Kun oikein tiivistää ja jättää turhat välit pois, niin kyllä haastattelun antina oli ohjeistus kehittää EU:ta – eteenpäin on mentävä. Suomen on oltava mukana ja yritettävä vettä muitakin Pohjoismaita lähemmäksi ydintä samalla kun Venäjään on suhtauduttava rauhallisesti ja lujasti.
”Nykypolitiikka some-ilmiöinen hän ei kestäisi päivääkään”. Tätä vähän protestoin siksi, että Paavo on osaava kynämies, joten hän olisi voinut nousta vaikka minkälaiseksi bloggariksi useammallakin kielellä.
Odottelemme häneltä järeää tietopanosta eli muistelmien uutta osaa, jota haittaa valtava materiaalimäärä ja ehkäpä tuo valtiomiesmäisyyskin. Paras on hyvän pahoin vihollinen, kannattaisi pitää Paavonkin mielessä
Tunnettuna feministinä Paavo uskalsi sanoa Angela Merkelin jälkeisestä ajasta, että ”löytyisipä Euroopasta johtaja, jossa olisi yhtä paljon miestä”.
Ps. Olen tietenkin Lipposen Paavon kaveri ja arvostan hänen näkemyksiään. Artikkelikuvassa kaappasin kuvan telkkarista ja Hesarin sivuilta. Nekin kertovat, etteivät kaikki ole kaltaisiani.