Eurooppalainen Suomi on oikealla asialla. Sen järjestämä keskustelutilaisuus eilen oli mielenkiintoinen ja monet väittivät viisastuneensa siellä. Mutta vaikutelmaksi jäi sisäpiirimäisyys ja uskovaisten seurat. Tarkoitan, että paikalla olivat asiaa harrastavat ja sitoutuneet.
EU:n ongelma on tavallaan EU:ssa itsessään ja sen rakenteissa. Ideaa rauhasta, yhteistyöstä ja solidaarisuudesta, jota koheesioksi nimitetään on sekä osoittautunut hyväksi, että välttämättömäksi. Mutta kansalaine , tavallinen tallaaja kokee itsensä ulkopuoliseksi. Vieraita kieli ja erikoisia termejä, monimutkaista ja kaukaista.
Tämäkin tiedetään: ja sillä asialla Eurooppalainen Suomi ja Eurooppa Nuoret ovat. Tukea toiminta saa suomalaisilta mahtijärjestöiltä ja tietenkin EU:lta ehkäpä valtioltakin. Mutta se lähetystyö ei tavoita.
Eduskunta on Suomessa ollut nytkin merkittävässä roolissa, sieltähän toimitusministeriön vetäjä Sipilä sai tänään mandaattinsa Brexit neuvotteluihin.
EU ei ole agendalla korkealla tasolla. Se oli silloin, siis parissa edellisissä vaaleissa kun sitä Timo Soini pilkkasi ja vääristeli sen toimia: Missä ongelma siellä EU.
Se meni kansaan kuin entisaikojen papin puheet pirusta. Nyt arki on osoittanut sen olleen populistista huu- haata. Nyt perussuomaaliset vaikenet paitsi kenttä ja some puheissaan. Yksinkertaine sanoma on vanahan vitsin mukaisen, että jos EU:ta ei olisi, se pitäisi perustaa.
Virastotalon paneeli oli laadukas perusoppitunti asiasta. Keskustelijat olivat kokemukseltaan ja tiedoiltaan vaihtelevaa tasoa. Kun kaahon kirjoihin joutuminen estää sanomasta, että mitään laadullista keskustelusta, niin totean vaan, että kannattaa ehkä jatkossa hakeutua keskustelutilaisuuksiin, jossa puoluesihteeri Antton puhuu EU- asioista.
Artikkelikuvassa tähtiesiintyjiksi arvioidut seuraavat, mitä perussuomalisten edustaja oikein sanoo.
