Vappu on erikoinen sekoitus erilaisuutta. Traditioita on monia ja niistä on kehittynyt, kehitetty erilaisia vapputeemoja. Puhutaan kevään juhlasta, ylioppilaiden ja nuorison karnevaalista ja tietenkin Työn ja Työväenliikkeen juhlasta.
Lakittaminen kuuluu asiaan ja siitä on saatu oivallinen tapa kerääntyä. Suurissa kaupungeissa perinteet tuovat tuhansia patsaille.
Naantalin aktiivien kulttuuriväki on keksinyt Naantalin auringon lakittamisen. Siihen on liitetty lipunnosto, joka varmaankin on ainutlaatuinen lajissaan.
Vappupäivä on liputuspäivä, mutta aattona lippu nostetaan kokoontumisen kunniaksi. Olen vierastanut tätä uutta perinnettä; sille ei oikein löydä perusteita paitsi se, että lippu on kaunis ja paikka hieno. Eikä kaiken tarvitsekaan olla niin rationaalista ja perusteluta. Se vain on niin, että lipunnosto luo suomalaisiin fiilistä.
Amandiksen edustaja piti nätin puheen ja markkinoi Naantalia ja tulevan kesän tapahtumia. Selkokielistä ja erinomaisella oli äänen toistolla välitettyä puhetta oli ilo kuunnella.
Kaikki kaupungin kiinteistöissä toimivien yrittäjien ovet olivat auki kipsaa lukuun ottamatta. Ja kauppa kävi. Merisali, joka on primus inter pares siis paras kauden pituudessa ja sisään astumisen helppoudessa oli nytkin taas se kokoontumisen keskus; siellä tapaavat kaikki. Se on naantalilaisuutta parhaimmillaan.
