Otsikko on käytetty, mutta myös totta. Naantalin ensimmäiset musiikkijuhlat pidettiin vuonna 1980. Nyt olivat siis 40. Oheinen kuva tämän vuoden ohjelmakirjasta kertoo määrästä ja laadusta:
Sibelius Akatemian kvartetti oli runkona . Arto Noras tietenkin soitti selloa ja ykkösviulua Seppo Tukiainen.
25 vuoden ajan Seppo soitti ja opetti ja nyt taas veteraani opettaa. Oli se iloine yllätys ja muistutus siitä, että taiteessa on voimaa.
Ranskattareksi muuttunut Asta Kallio oli alusta asti mukana ja 15 vuotta toiminnanjohtajana. Edellisen kerran hän kävi juhlilla seitsemän vuotta sitten.
Muutoksia on tapahtunut; juhlien ajankohtasiirtynyt aikaisemmaksi eikä enää jatketa juhannuksen yli ja paljon muuta. Oheinen kuva tämän vuoden ohjelmakirjasta kertoo määrästä ja laadusta:
Kerroin juhlien avajaisissa vanhan tarina pitkän avioliiton pohdinnasta: Onko kyse rakkaus vai järkiavioliitto? Vääräleuat sanovat, että pitää olla kyse rakkaudesta, kun ei tässä mitään järkeä ole ollut.
Pohdiskelin suhdettani musiikkijuhlaien hallinnon edustajana. Kun taide on niin toisenlaista, niin miten tällainen liitto on voinut onnistua. ja kestää 40 vuotta.
Pohdiskelun jälkeen olin tullut siihen käsitykseen, että suhde alkoi järkiperusteella; tehtävä pitää hoitaa kunnolla ja siten että taide ei kärsi. Tarkoitan, että hallinnon ei pidä sekaantua taiteeseen. Ja näin on Naantalissa onneksi käynyt.
Nyt pitkän suhteen aikana on järjen tilalle tullut myös tunnetta ja siitä olen kiitollinen.
Tämä luottamustehtävä on antanut enemmän kuin ottanut. Vastaavanaista ei ole osalleeni sattunut.
Ja siinä on tietenkin musiikki, jonka tuntijana olen diletantti, ollut se, joka on eniten yllättänyt.
Mutta sen ohella uudet lahjakkaat ihmiset ovat olleet suuri onni, josta tunnen olleeni saavana osapuolena.
Siihen liittyy jokakesäinen uudelleen tapaamien. Jälleen näkämisen riemu on oikea ilmaisu.
