Rikkaan ei tarvitse tyhmä eikä lyhytnäköinen. Jääräpäisyydestä ja muutoksen jarruttamisen mestarit ovat suomalaiset omistajien apurit.
Hyviä esimerkkejä joidenkin rikkaiden järjellisestä ajattelusta löytyy läntisen maailman avarakatseisesta keskusteluista. Viimeisenä Hesarissakin noteerattu jenkkien superrikkaiden kirje, jos he toivovat tulevansa verotetuksi nykyistä ankarammin.
Tällä palstalla on seurattu Finacial Timesissa käytyä keksutelua, josta on on luettavissa viime helmikuine artikkeli otsikolla Nettovarallisuusvero ei huono idea – sopisi Suomeenkin.
SAK ja SDP ovat lievästi yrittäneet ehdottaa lievää verotuksen käynnistystä
Punavihreän hallituksen ohjelma oli pettymys. Vain lähdevero, joka on ollut Timo Harakan lemmikki, tuli kirjattua selvitettävien asioiden koriin.
Urho Kekkonen taisi sanoa, että vaikka koko muu maailma muuttuisi kommunistiseksi, niin Suomi ei koskaan. Sillä hän kuvasi suomalaisten kommunismin pelkoa, jonka taustalla on vanha Venäjä- Neuvostoliitto pelko yhtäältä ja toisaalta Suomen laaja agraarinen maanomistustraditio. Asenteelle ei löydy talouspoliittisia perusteita ja niinpä tämä asenne onkin luokkakantaista omistamisen puolustamista erittelemättä onko kyseessä miljoonat vai sataset. Tarkoitan, että muutaman osakkeen omistaminen ja pörssikurssien seuraaminen vääristää suhteellisuuden tajua niidenkin kohdalla, joiden ansiot ovat ensisijaisesti työstä saatavasta palkasta tai yrittäjämaksusta riippuvaisia.
Poliittisesti tämä näkyy puolueiden jäykissä linjauksissa. Oppositiossa oleva oikeisto in corpore vastustaa kaikkia pieniäkin liikkeitä varallisuuden verotuksen suuntaan. Eikä tässä kaikki: Punavihreässä hallituksessa olevien Keskustan, RKP:n jopa vihreidenkin joukoista löytyviä jarrun painajia, jotka mielistelevät pääoman omistajia.
Tätä linjaa tukee tai tästä seuraa , että suomalainen lehdistö on kovin yksioikoista eikä täällä käydä syvällisempää keskustelua varallisuuden verottamisesta läntisten markkinatalousmaiden mallia seuraten.
Rikkaiden kirjeessä pelkistetään:
Amerikalla on moraalinen, eettinen ja taloudellinen vastuu verottaa vaurautta enemmän. Varallisuusvero voisi auttaa ratkaisemaan ilmastokriisin, parantamaan taloutta, parantamaan terveystuloksia, luomaan oikeudenmukaisen mahdollisuuden ja vahvistamaan demokraattisia vapauksia. Varallisveron perustaminen on tasavallan edun mukaista.
Ja Financial Timesin Martin Sandbu tiivistää nettovarallisuusveroa selvittänyt artikkelisarjansa:
Varallisuusveron tarkoituksena ei ole vain lisätä pääoman verotusta pääoman kasvun mukaisesti (suhteessa taloudelliseen toimintaan). Tämä voitaisiin lopulta tehdä lisäämällä yleisempiä pääomaveroja, kuten osinkotuottoja tai pääomavoittoja. Nettopääoman verotus on itsessään oikeudenmukainen, sillä pääomien lisääntymisen lisäksi varallisuus on keskittynyt harvempiin käsiin. Hyvin rikkaiden omaisuus on vähemmän kiinni eniten verotetussa muodossa eli asumisessa. Nettovarallisuusveroon on vielä etu, että se voi olla vähiten haitallinen tapa verottaa pääomaa ja myöskin siksi, että se lisää tuottavuuden kasvua. Kuten aikaisemmissa artikloissa todettiin, ei ole juurikaan syytä pelätä, että varallisuusvero vahingoittaisi merkittävästi varallisuuden kertymistä (ei ainakaan enempää kuin muut pääomaveron muodot).
Mutta säästöjen kannustimien ohella meidän pitäisi huomata kannustimet, joita se luo säästöt sijoitus tavoille. Koska nettovarallisuusveroja kannetaan huomioon ottamatta pääoman todellista tuottoa, koska nettopääomavero tosiasiallisesti rankaisee alhaisen tuoton investointeja ja palkitsevat korkean tuoton.
Joten vaikka merkittävä varallisuusvero alentaa koko pääoman määrää taloudessa, tämä pääoma on tuottavampaa ja korkea tuottavuuden kautta pääomaa kerääntyy nopeammin, mikä taas nostaa tuottavuuden kasvua yleisesti. Tämä on siis menetelmä, jolla verotetaan pääomaa, joka kasvattaa taloudellista kakkua, vaikka se jaetaan uudelleen.
