Blogi-sivulla eilen Mikko Rönnholm referoi ja lyhyesti kommentoi Thomas Pikettyn uutta kirja käsitellyttä FT:n Simon Kuperin artikkelia.
Jutun otsikko oli: Omaisuus ja uudet ideologiat. Kannatta verrata sitä Hesarin tarinaan.
Tänään Helsingin Sanomat laajemmassa ja monin hyvin grafiikka-kuvin 1232 sivuisen kirjan antia selostaa ansiokkaasti Liisa Kauppinen.
Kirjan on siis laaja-alainen ja siinä on monia ulottuvuuksia kuten jutun kirjoittanut kertoo. Artikkelissaan yhdessä osassa on selostettu poliittista asetelmaa ja sen merkittäviä muutoksia muutosta:
”POLITIIKAN tutkimuksen puolelle Piketty siirtyy viimeistään, kun hän vaalitutkimusaineistoihin nojaten osoittaa, että koulutustason vaikutus äänestyskäyttäytymiseen on kääntynyt päälaelleen länsimaissa.
Toisen maailmansodan jälkeen korkeimmin koulutettu kymmenen prosenttia väestöstä äänesti vasemmistopuolueita vähemmän kuin muut äänestäjät. Ilmiö näkyy Yhdysvalloissa, Ranskassa, Saksassa ja Britanniassa. 2010-luvulle tultaessa asetelma on toinen. Nykyään korkea koulutus päinvastoin lisää todennäköisyyttä äänestää vasemmistopuolueita. Samanlainen suuntaus on havaittavissa myös Pohjoismaissa.
Työväenpuolueista on tullut koulutetun eliitin puolueita, Piketty tulkitsee.” lainaus artikkelista
Tuntuu kuitenkin liioitetulta otsikoida juttua siten, että Pikettyn pitkän opuksen ikään kuin pääaihe olisi olut ”Vasemmiston epäonnistuminen” tai ”Eliitin työväenliikkeen valtaus”.
Epäoikeudenmukiselta tuntuu vierittää kehityksestä syy vasemmiston niskoille.
Kyllä vois aivan perustellusti arvioida tilanteen vääristyneen aivan muiden voimien toimesta; Siinnä liberalistinen talouspolitiikka ja sen kannattajien menestyminen yhdessä tiedotusylivoiman kanssa on houkutellut kansalaisia uskomaan veronalennusten ja yksityisen omistuksen kaikkivoipaisuuteen sekä pelkäämään julkisen vallan olevan yksilön onnettomuuden tekijänä. Aivan erityisesti on tikun nokkaan nostettu poliittisen toiminnan surkeus.
Pikku välipala miltä puolueiden halutaan näyttävän
Saman Hesarin kevyemmässä jutussa Tuija Siltamäki kertoo Kokoomuksen ahkerien keskituloisten puolesta puhumisesta ja ihmettelee:
KELLÄ riittäisi aikaa laiskan yläluokan ahdingolle? Niille, jotka työn ja yrittämisen sijaan viettävät päivänsä siemaillen drinkkejä ja tuhlaten perintörahoja ja joiden järkevää verosuunnittelua kateelliset kitisijät jatkuvasti kyttäävät?
Tuija ei tiedä tai ei sano, että Kokoomus voi melko rauhallisella miellä olla keskiluokan puolella – mukamas, kun se tietää, että hyvätuloiset äänestävät ahkeasti ja erityisesti Kokoomusta. Nyt ihan vähän tältä laidalta taittaa nakertaa persut.
Yllä olevassa Piketty- artikkelin kuvituksessa Ruotsin kohdalla kerrotaan, että pohjoismaiden koulutetut ovat jälkijunassa vasemmiston kannattamisessa.
Uhka sieltäkin on Kokoomukselle vähäinen vaikka kasvamassa, varsinkin jos maailman todellisuudesta saataisiin vähän enemmän tietoa.
Kun tässä jutussa on Hesarin otsikoinnin tarkoituksenhakuisuus ollut esillä, niin sen voi ymmärtää, mutta sen sijaan se että julkisen tiedotuksen äänitorvi vaikenee varallisuuskehityksestä asioista on hämmästyttävää!
Tai ehkei sittenkään kun katsoo Ylen uutisoinnista vastaavien taustoja.
