Gideon Rachman pohtii Euroopan valtakunta Empire of EU nykymaailmassa. Hän kuvaa vallitsevaa tilannetta:
”Kiinan ja Intian nousu ja Donald Trumpin Yhdysvaltojen America First -politiikka tekevät entistä tärkeämmäksi, että Euroopan maat puolustavat etujaan kollektiivisesti.
EU unelmoi kerran, että koko maailma siirtyisi kohti EU: n menetelmän kaltaista lakipohjaista järjestelmää. Mutta Xi Jinpingin Kiinan ja Trumpin Amerikan muotoilema maailmanjärjestys perustuu pikemminkin valtaan kuin sääntöihin. Globaalin kauppasodan puhkeaminen korostaa, että pienet Euroopan maat eivät voi enää luottaa kansainvälisiin sääntöihin niiden suojelemiseksi. He tarvitsevat EU: n tarjoamia kokoa ja painoa.”
Monelta kantilta ja myös vasta-argumentteja esitellen hän päätyy loputoteamukseen:
”Kuten kaikki ”valtakunnat”, EU voisi lopulta lentää. Mutta Euroopan kansakuntien ulkoiset paineet tekevät todennäköisemmäksi, että EU-maat hallitsevat erimielisyytensä ja vetoavat edelleen lähemmäksi toisiaan. EU: ta kutsuttiin aiemmin rauhanprojektiksi. Nykymaailmassa se on enemmän voimahanketta – ja perustellusti.”
Näinkin voi ja pitääkin asetelma nähdä. Ei kuitenkaan siten, että rauhanprojekti olisi väistynyt. Se on muuttunut, sillä aluksi oli keskinäinen uhka eli eurooppalaisten sotien torjunta. Nyt ollaan tilanteessa, jossa rauhan uhkana on uusi maailman järjestys, eikä siinäkään ole kysymys vain USA/ Kiinan voimasta ja vallasta, vaan huolta aiheuttaa se, että epädemokraattien ja siten vaarallinen despoottien hallintojärjestelmä leviää. Voimamiesten matkijoita on kaikkialla ja meilläkin niitä löytyy liian läheltä.
