Suuri yllätys tapahtui kaksi päivää Karvetin kaupan kaatumisen jälkeen:
Naantalin kaupungin valtuusto
– kuten oheinen kuva pöytäkirjasta kertoo-
päätti yksimielisesti ostaa tilan
2.997.500 markan kauppahinnasta.
Edellisessä valtuustonkokouksessa 20.10.1969 enemmistä oli päättänyt, että tila ostetaan
3.295.000 markan kauppahinnalla.
Sdp + yksi SKDL vähemmistöläisen esitys tilanostamisesta
2.700.000 markan hinnalla hävisi.
Kauppaa ei kuitenkaan syntynyt, koska kauppahinnan rahoitus ei saanut määräenemmistöä.
Tarkkaavainen lukija huomaa, että uusi kauppahinta oli keksiarvo esitetyistä kauppahiinnoista.
Kauppahinta laski jo luvatusta porvarien ja SKDL:n enemmistöläisten hyväksymästä 3.295.000 markan hinnasta 297.500 markka yhteisesti hyväksyttyyn
2.997.500 markkaan.
Pöytäkirjassa kerrotaan lakonisesti, että kauppahinnasta oli jatkettu neuvotteluja ja että Mauri Karvetti oli hyväksynyt esitetyn kauppahinnan
Passiivissa neuvoteltiin, mutta todellisuudessa neuvottelussa oli kysymys sosialidemokraattien Jorma Salmikiven, Reino Penttisen, Mikko Rönnholmin ja Mauri Karvetin välisestä neuvottelusta, jossa läsnä oli kaupunginjohtaja Jaakko Kalkas
Kauppahinnan alennus oli merkittävä nykyrahassakin 453.700 euroa. Suhteellisesti se oli suuri raha, sillä henkilökohtaisesta tuloverosta Naantali oli saanut 2,150 miljoonaa markkaa vuonna 1967 . Kaupungin pitkäaikaiset velat olivat tuolloin 4.6 miljoonaa. Tuolla rahalla olisi tuolloin saanut kaksi tekojäärataa.
Miten tämä kaikki tapahtui, siitä blogi-palstalla myöhemmin.