Urho Kekkonen ja varsinkin Suomen keskusta halusivat kaataa Mauno Koiviston jo jo kunnallisvaalien 1980 jälkeen. Mutta gallupien povaamaa SDP:n huonoa tulosta ei tullutkaan, kun Mauno Koivisto tämän tiesi ja kun Aimo Kairamo valjasti Koiviston presidenttiehdokkuuden vaalien vetonaulaksi.
Jotain tiedän näistä asioista itsekin. Enkä tarvitse lehtiä välittämään tietoa.
Nykytermeillä sanottuna kysymys oli sen hetkisestä Suomen eliitistä, Kekkosen establishmentista niistä kaikista, jotka pelkäsivät oman asemansa heikkenemistä. Tässä jonossa oli ensimmäisenä Väyrysen keskusta ja tukena Saarisen kommunistit. Ja suuri kysymys oli SDP:n Kalevi Sorsa?
Unto Hämäläinen tänään kirjoittaa Hesarissa kevääseen 1981 liittyen, että Sorsa oli kuvioista tietoinen. Se on faktaa, että yhteisymmärrys Koivisto kuplan puhkaisemisesta vallitsi heti Koiviston pääministeriyden alku hetkistä lähtien. Vaikea on uskoa, että operaatio olisi ollut ovelaa SDP:n puheenjohtajan peliä Koiviston presidenttiyden puolesta Sorsaa nostaneen Kekkosen kustannuksella. Kaiken lisäksi nimittäin olisi Sorsan kannalta katsottuna vastuutonta niin puolueen kuin Suomenkin kannalta.
Kaikki indisio todisteet – ja niitä minulla on paljon – viittaavat siihen, että Sorsan SDP:llä oli kolmoisstrategia:
- Koiviston kuplan puhkeaa ja Sorsa nousee tai
- jos ei puhkea, niin sitten mennään pressan vaaleihin
- eikä Koiviston tedennäköinen tappio niissäkään olisi puolueelle katastrofi, päin vastoin mahdollisuus.
Kannatta mietiä, mitä Koivisto tarkoitti sanoessaan puolueneuvostossa nimityspuheessaan, että ”Sorsa ja hän tietävät”.
Kumpikaan ei ole kertomassa!
