Kun Suomen Sanna Marinin hallituksen johtokvintetti on saanut paljon ansaittua huomiota osakseen; sukupuoli, ikä ja ulkomuoto ovat olleet esillä ennen näkemättömällä tavalla julkisuudessa. Tämä julkisuushuomio on sekä uutta, että vanhaa; naisten nousu johtaviin tehtäviin on uudempaa, sen sijaan nuorten naisten kuvaaminen on ikivanhaa.
”Nuoruus on lahja, mutta vanheneminen on taidetta”, runoili Junnu Vainio. Tämän voi tulkita avarasti ja ajatella niin, että vanhenemisen liittyy mahdollisuus korvata nuoruuden lahja vanhemman lahjakkuudella.
Ajassamme tarkemmin sanottuna viime marraskuussa FT:ssä ANNE-MARIE SLAUGHTER, New America Think Thankin johtaja kirjoitti kolumnissa vaikutusvaltaisen kolmen maailman vahvojen naisten kuvalla varustetussa jutussa naisten asenteiden muutoksesta mielenkiintoisesti. Kolumin loppui näin:
Me (luen itseni vanhempien naisten joukkoon) voimme aloittaa yksinkertaisesti sanomalla sen, mitä ajattelemme, sen sijaan, mitä mielestämme on turvallista sanoa maailmasta, jota miehet edelleen johtavat. Miksi et mobilisoisi naisehdokkaita näkyville suuntaamaan uudelleen kansallisia puolustusbudjetteja torjumaan ilmastonmuutosta, ihmiskunnalle ja planeetalle kohdistuvaan olemassaolon uhkaa? Miksi et investoisi enemmän varoja varhaiskasvatukseen ja perheen taloudelliseen turvallisuuteen kuin asejärjestelmiin?
Jotkut naiset ovat tietysti eri mieltä näistä ehdotuksista, kun taas monet miehet saattavat olla samaa mieltä. Miehet ovat kuitenkin vääristäneet vallitsevan oikeaoppisuuden kansallisesta turvallisuudesta markkinoiden sääntelyyn liittyvistä kysymyksissä. Näiden haastaminen sopii -etenkin vanhemmilla naisilla, joilla on vähemmän menetettävää.
Monet vanhemmat naiset ajattelevat myöhemmästä elämästään ei vain eläkkeelle siirtymisenä eikä vain vaihdevuosien jälkeisenä välivaiheena, vaan ”kolmantena vaiheena”, lasten kasvatuksen jälkeisenä aikana. Vaihe 3 voi myös olla myös vapauden vaihe, jolloin aika ottaa riskejä ja keikuttaa omenakärryjä. Maailma ei koskaan enää ole entisensä.
