Hs:n puoluekannatusmittaus on pettymys demareille. Monet meistä on nähnyt Sanna Marinin selkeät otteet toiveita herättävänä; häneen on kohdistunut positiivinen kiinnostus on ollut merkki käänteestä parempaan.
Tietenkin voi olla niin, että kysymys on myös viiveestä.
Jos yhteiskunnallista liikettä yrittää ymmärtää vertaamalla tapahtumia fysikaalisiin ilmiöihin, niin voisi ajatella, että liikkeen suunnan muutos vaatii voimaa ja energiaa. Autoilija näkee tämän ilmiön, kiihdyttäessä vaaditaan tehoja eli voimaa ja polttoainetta eli energiaa. No politiikka ei ole luonnontiedettä, mutta viivettä muutokseen liittyy myös yhteiskunnallisiin muutoksiin.
Mutta sitten yleisempi ja paljon pohdintoja herättänyt keskusteluun keskustavasemmiston eli sosialidemokratian vaikeudut ja populististen liikkeiden nousu. Tällä palstalla aiheesta puhuttiin viimeksi 30.12.2019 otsikolla Populismi ei ole syy vaan seuraus:
FT:ssä Wolfgang Münchau väittää että keskustavasemmiston eli sosialidemokraattien romahdus ei ole populistien syytä vaan syy on ollut eurooppalaisessa säästö- ja leikkauspolitiikassa, siis itse harjoitetun politiikan aiheuttamaa. Näin Münchau kirjoittaa:
Ja yksi yhteinen politiikka, joka kiihdytti tätä suuntausta, se olivat leikkaukset. Olemme arvioineet säästötoimia pääasiassa sen taloudellisten vaikutusten perusteella. Mutta todennäköisesti jatkuva julkisten menojen leikkauksilla oli poliittisia sivuvaikutuksia.
Säästöpolitiikka on seurausta heikosta talouden ymmärtämisestä yhdistettynä omahyväisiin ajatuksiin ja taipumukseen viettää liian paljon aikaa kamujen kanssa Davosin kaltaisissa paikoissa.
Sanna Marinin hallituksen niskoille ei voida aikaisemmin harjoitettua leikkauspolitiikka panna. Päinvastoin nykyistä hallitusta on moitittu liian löysästä talouden hoidosta. Eli kannatta talouden hoidossa kääntää linjaa pois Sipilän linjoilta, vaikka hallitusohjelmassa niitä liikaa jäi esimerkiksi verotuksessa.
Mutta kansalaiset eivät näitä faktoja seuraa, vaan johtopäätökset tehdään mielikuvien perusteella ja kuten Münchau vihjaa, että kamujen kanssa Davosissa esiintyminen ärsyttää.
Sanna Marin yrittää taatusti vaikuttaa ideologiansa mukaisesti Davosissa siihen, että maailman muuttaisi suuntaansa.
Juuri uutisissa kerrotaan, että hän tapaa Applen, Googlen ja Microsoftin toimitusjohtajat.
Jos vähäkään uskallan arvioida, niin kuvat maailman suurempien yritysten kanssa viihtyvästä Sannasta tulevat leviämään. Kansallismielisyydellä riekkuvia ei tule puuttumaan.
Sanna itse ilmoitti, että Davosin jälkeen hän keskittyy kotimaisiin asioihin. Se on taatusti viisasta, eikä se tarkoita, etteikö Suomen ja erityisesti suomalaisen työtätekevän asian edistämine EU:ssa kuulu jatkossakin hänen velvollisuuksiinsa.
