Turun Wanhojen Tovereiden kuukausi palaverien esitelmöitsijänä oli 3.2..2020 Eduskuntatutkimuksen erikoistutkija VTT Jenni Karimäki.
Hän oli oivallinen valinta – ehkäpä mielenkiintoisempi kuin laitoksen johtaja Markku Jokisipilä.
Nimittäin Jenni Karimäki on liberalismin tutkija. Olen hänen nähnyt kommentoimassa telkkarissa politiikka ”päivystävänä dosenttina”. Hän on ollut enemmän tutkija kuin mielipiteen tyrkyttäjä siis asiallinen.
Syksyllä 2018 Helsingin Työväentalon seminaarissa 100 vuotta kansanvallan puolesta Jenni Karimäki valotti liberaalien tärkeää osuutta sotien välisessä fasismin vastaisessa taistelussa. Tuon aiheen hänen väitöskirjansa perusteella todella tuntee:
Fasismi ja kommunismi olivat sotien välisen ajan vaarallisia ääriaatteita. Niiden nousun estämien onnistuttiin tekemään Suomessa tuolloin demokratiaan ankkuroituneen sosialidemokratian ja edistysmielisen porvariston määrätietoisella toiminnalla. Suomen katastrofi vältettiin.
Tämä taustana oli mielenkiintoista olla kuulemassa Jenni Karimäen alustuksen arvioita Sosialidemokratian näkymistä.
Totta kai oli paljon tuttuja kalvoja ja oli pääosin sellaista, johon asioita seuranneet olivat törmänneet.
Lainaan alustaja en suoraan tilaisuudesta, vaan hänen kirjoitustaan, jossa on viestiä:
Toisen maailmansodan jälkeen SDP asemoitui hyvinvointivaltion rakentajaksi, joka hyvinvointivaltion “valmistumisen” jälkeen siirtyi konkreettisten tavoitteiden esittämisestä arvojen korostamiseen. Vahvasta intressipuolueesta on muodostunut jälkiteollisessa palveluyhteiskunnassa yleispuolue, joka kärsii sosialidemokraattisia puolueita koettelevasta yleiseurooppalaisesta identiteettikriisistä.
Kysymys on siitä, mikä on työväenpuolueen rooli ja työväenluokkainen identiteetti, kun suuri osa kansasta identifioituu keskiluokkaan. Globalisaatio on tuonut mukanaan työelämän haasteet, kuten katoavat teollisuustyöpaikat sekä rikkonaisen työuran, ja näiden haasteiden ratkaisijaksi ovat monien äänestäjien silmissä nousseet kansallismielistä populismia edustavat puolueet.
Näin se on nähtävä niin Euroopassa kuin meilläkin; perussuomalaisten kannatus työväestön keskuudessa on kolme kertaa sosialidemokraattien kannatusta suurempi!
Monet paikalla olleet veteraanit kauhistelevat tilannetta ja helposti löydämme syyn kuten aina ennekin ”rahanvalta ratkaisee ja mediassa olemme alivoimassa” selityksistä . Somesta piti tullaa tavallisen kansalaisen mahdollisuus tasavertaisempaan ottelemiseen. Mutta toisin on käynyt. Olemme altavastaajina – taas.
Rahavallan kanssa emme pärjää muuta kuin
hyvällä yhteistyöllä ja pelisilmällä.
Niinpä: ”Globalisaatio on tuonut mukanaan työelämän haasteet, kuten katoavat teollisuustyöpaikat sekä rikkonaisen työuran, ja näiden haasteiden ratkaisijaksi ovat monien äänestäjien silmissä nousseet kansallismielistä populismia edustavat puolueet.” Mutta ei populisteilla oikeasti ole mitään ratkaisua mihinkään. Mutta kyllä demareiden pitäisi tukea väkeä, joka joutuu kärsimään eli jos ei ollakaan enää työväenpuolue, niin palkansaajien puolue ollaan. Se on syytä muistaa.