Naantalin kaupungin johdossa toistetaan yhteen ääneen uskoa uudesta ja uljaasta, jonka tieltä kaatuvat rötisköt ensin Terveystalo ja sitten Teatteri. Viime syksy mitellessäni muistelen pyhäaamuna eilistä teatterikokemusta. Melkoiselle tasolle asetetut odotukset ylittyivät taas kerran!
Vanha hokema moni kakku päältä kaunis kääntyy mielessäni ruman talon toivon valo.
Luen nimittäin näitä miettiessäni Hesarin 9.2. 2020 sunnuntaisivuja.
Otsikolla Oikeus toivoon kirjoitta Anna-Stina Nykänen HS Miten ihminen voi säilyttää toivon, kun ilmastoahdistus ja poliittiset uhkakuvat vyöryvät päälle? Sitä professori Risto Saarinenkin mietti ja löysi vastauksen.
”Saarinen mukaan oikeutettu toivo asettuu ääripäiden väliin. Toisessa päässä on tyhjän puhuminen ja katteeton toivo. Mutta toisessa taas uhriutuminen ja lamaannuttava pessimismi.
Saarinen kertoo, miten pysytään keskitiellä.
TOIVO on oikeastaan kuin kolmivaihteinen auto – anteeksi epä¬ekologinen vertaus, Saarinen aloittaa.
Ykkösvaihde tarkoittaa arkisia toiveita. Kakkosvaihde on kantilainen, pidemmälle ulottuva toivo. Ja sitten on vielä pakki, sekin on tärkeä.
Pienistä iloista ei tarvitse luopua: joku kiva tapaaminen illalla tai hauska video.”
Naantalin teatterin perjantaina ensi-illan saanut Sylvia, Tuija ja Pihapuhe on pientä suurempi ilo.
Siinä on kaikki paikallaan jopa katsojat osasiva roolinsa, elivät mukana ja nauroivat oikeissa paikoissa itselleen ja kavereilleen eivätkä siitä huolimatta tohtineet keskeyttää Sylvian ja Tuijan älyn ja sanallisen taituruuden dialogin jännitettä.
Teija Söderholm on jo professionaalisuudessaan häikäisevä ja Maj-Brit Lahdenperä on näyttömällä kasvanut räiskyvän rauhallinen roolinsa tekijä. Loistava pari tulkitsemaan Heli Laaksosta. Mikko Österman oli juuri sitä tähän tehtävään kuuluikin.
Teatteriin tullessa vastaanotto on ystävällinen , tekniikka toimii ja pieni tungos tuo läheisyyttä. Teatterin tila muuttaa muotoaan. Työtä Naantalin teatteri ei pelkää.
Naantalin teatteri on oiva esimerkki siitä, että ensi pitää olla sisältöä ja sitten pitäisi olla puitteet. Pitää olla luomisen vimmaa, jonka voima kasvaa ja jalostuu porukkahengessä.
Sietämistä ja kestämistä taitaa teatterilla olla edessä, mutta muistakaamme me, ettemme heitä hylkää. Ja tuen osituksen parhaiten voi osoittaa käymällä teatterissa; loppujen lopuksi se pienempi lahja teatterin väelle kuin se katselijan toivoa tuova ilo.
Ja muistakaa to 13.2.klo 19 on Saaristo-Naantalin Eläkkeensaajien erikoistarjous.
Ota yhteys Eliisa Ansamaahan tai Lauri Laineeseen
