Tim Harford kirjoitti ajatuksia herättävästi keksinnöistä ja niiden noususta innovaatioiksi.
Hänen juttunsa varsinainen ydin oli todistaa, että tämäkin prosessi vaatii tuekseen tiedettä.
Hän selosti kehitettyä järjestelmää, jonka avulla seurattiin uusien perempien ja halvempien lääkemääräysten leviämine Britannian NHS:n sisällä. Aktiivisten ja passiivisten omaksuvien ero oli huomattava ja datapohjainen seuranta pakotti laiskimmatkin mukaan.
Hänen aloitti kolumninsa:
Kaikki rakastavat hyvää ideaa. Vielä parempi, kun ideasta tulee konkreettisia innovaatioita. Kiusallinen totuus on kuitenkin, että jopa kiillotetussa muodossa hyvät ideat voivat levitä hitaasti.
Hänen hyvä esimerkkinsä oli lääketieteestä
”Anestesia- ja antiseptiset tuotteet tarjoavat opettavaisen kontrastin. Molemmat kehitettiin 1800-luvun puolivälissä. Anestesia levisi nopeammin kuin hula-vanne villitys. Atul Gawande selitti New Yorkerissa ”seitsemän vuoden kuluessa käytännöllisesti katsoen jokainen sairaala Amerikassa ja Isossa-Britanniassa oli ottanut uuden anestesia keksinnön käyttöön”. Antiseptisen aineen leviäminen vei sukupolvenajan. ” Siksi, totesi tohtori Gawande. Anestesia ratkaisee välittömän ongelman: potilas huutaa ja kierii tuskissaan. Antiseptinen aine on puolustus näkymätöntä tappajaa, siis viiveellä toimivaa infektiota vastaan.
Valitettavasti monet innovaatiot ovat enemmän kuin antiseptisiä kuin anestesiaa: ne ratkaisevat ongelmat, jotka voidaan nähdä vain tilastollisen linssin kautta. Ihmiset ovat hitaasti omaksuneet sen, mitä he eivät voi nähdä.
Muutama vuosi sitten OECD: n tutkijat, jotka tarkastelivat globaalin tuottavuuden kasvua, totesivat, että tuottavien yritysten ja hidastelijoiden (vitkastelijoiden, kuhnureiden) välillä on kasvava kuilu. Kuilu oli valtava – tyypillisesti viisinkertainen tuottavuusero työntekijää kohden.
Ideat leviävät usein liian hitaasti.Innovaation leviämisellä on myös muita esteitä. Jos ihmiset kokevat, etteivät he pysty mukauttamaan uutta ideaa omaan tarkoitukseensa tai kokeilemaan sitä pienessä mittakaavassa, he vastustavat.
Yksi suuri este on sosiaalinen: innovaatioiden evankelistat ovat usein melko erilaisia ihmisiä kanssaihmisiin verrattuna.”
Olen ollut onnellisessa asemassa, että olen työssäni yksityisissä saanut tavata innovatiivisia ihmisiä. Naviren perustja ja omistaja Rallu Sjöström ja IVO:n älykkö Anders Palmgren olivat eritavoilla erityisiä. Yksilöllisistä eroista huolimatta yhtenäistä näille innovatiivisille ihmisille on kärsimättömyys. Kun keksintö on omaksuttu ja kun sitä ruvetaan käytäntöön ajamaan, niin kaikki edellä mainitut ja monet muut vastaan panevat tekijät helposti musertavat mielen:
Toisinaan kyse on vastaanottajan rajoitetut kyvyt ja sitten on kilpailu ja kateus sekä pahimmillaan kyse on pelkästä kiusanteosta; ihmisluonnolle ikävä kyllä näyttää liian usein olevan ominaista sietää paremmin muiden ihmisten vastoinkäymistä kuin menestystä.
Yhteiskunnallisesti ajatellen voisi analogisesti väittää, että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Ideoiden ja innovaatioiden vastustamien on vastoin yhteiskunnan yleistä etua ja samalla innovaatioiden viivästymisestä kärsivät kaikki – jarrunpainajat mukaan lukien.
