HESARIN GALLUP VAHVISTAA KÄÄNNÖKSEN:
SDP +1,2 JA KEPULLEKIN +0,4 PROSETTIYKSIKKÖÄ.
VAIKKA PS: KAANNATUS ON LASKENYUT -0,4 PROSENTTIYKSIKKÖÄ NIIN ÄÄNESTÄJIEN VIRTA ON KUITENKIN PERUSSUOMALAISIIN ON EDELLEEN SUUREMPI KUIN SIELTÄ POIS.
Muiden puolueiden konservatiivisille äänestäjille perussuomalaiset näyttäytyy houkuttelevana vaihtoehtona. Nurmela sanoo, että esimerkiksi kokoomusta äänestäneiden mieltymys perussuomalaisiin estää kokoomuksen kannatuksen nousua.
”Tällä hetkellä noin 17 prosenttia on kokoomukselle katto. Jos puolue haluaa nostaa kannatustaan siitä, niin se tarvitsee takaisin äänestäjiä, jotka ovat siirtyneet perussuomalaisiin.”
Nurmelan mukaan Sdp:llä on sama tilanne. Vielä ennen viime kevään eduskuntavaaleja puolueen kannatus liikkui 19–21 prosentissa.
”Ennen kuin Sdp pystyy haaveilemaan vaaleja edeltävistä kannatuslukemista, sen pitäisi saada houkuteltua äänestäjiä takaisin perussuomalaisista. Tällä hetkellä ei ole näköpiirissä sellaista asiaa, joka saisi sen aikaiseksi. Ellei jotain yllättävää tapahdu.” HS 19.2.2019
Yllä olevaa kannatuskäyrästöä kannattaa arvioida myös siten onko kahden äärilaidan voimistunut enemmän selitetty kuin todellinen.
Kaikki tietävät, että näin on, mutta useimmat tietävät, että temppua ei ole.
Muistamme, että Jutta Urpilainen yritti maassa maan tavalla tokaisulla huonolla menestyksellä.
Sanotaan, että miksi ottaa korvikkeen, jos alkuperäinen maahanmuuton vastustajakin on eli persut ovat olemassa.
Me olemme yrittäneet muistuttaa, että suurta kannatus nauttiva hyvinvointivaltio on SDP:n luomus, jota nykyisin kaikki kannattavat. Miksi valita muita, kuin lakuperäisen tai sitten miksi työläiset kannattavat uusia työväenpuolueita Kokoomusta ja nyt Perussuomalaisia, vaikka aito ja alkuperäinen SDP on olemassa ja tekee aktiivista tulevaisuuden ohjelma työtä. .
Tässä on tulossa ikiuinen pohdinnan paikka meille SDP:ssä ja erityisesti ay-liikkeelle, jolla on kosketuspintaa jäsenistöön eli työväestöön. Kysymys on siitä, että syyt ja seuraukset , toiveet ja pelot, ovat hämärtyneet nykyisessä viestinnän vyöryssä. Osaammeko olla mukana ja suoristaa vääristynyttä maailman kuvaa.
Eurooppalainen ilmiö, jossa työväenpuolueet ovat saaneet uusia kannattajia koulutetusta keskiluokasta. Suomessa näin vain ei näin tapahdu ja yllättävän hyvin suomalisiin on iskostunut, että SDP on vain työläisten (ilman työläisiä) puolue eikä sitä mitä se on ollut työväen asialla olleessaan, ja jota se on edelleen.
”meille SDP:ssä ja erityisesti ay-liikkeelle, jolla on kosketuspintaa jäsenistöön eli työväestöön.” Näinköhän on? Ainakin rakennusalalla niinsanotusti kummastellaan ay-jehuja, joista ei ole mitään apua, kun ihminen on vaikeuksissa huithapelityönantajan kanssa, väistellään, luumullaan ja vetäydytään piiloon, mutta työmailla käydään vaalien alla kertomassa kuin joillekin vähä-älyisille idiooteille, ettäs tiedätte sitten ketä äänestätte. Itse olen raksa-alan liitton kuulumattomana yksinyrittäjänä jeesannut monta nuorta aloittelijaa, kun ay-liike katsoo arkikonkretiassa yksilön ongelmissa superaktiivisesti sivulle. Ay-liike on takapajuisuudessaan todella pihalla duunareitten todellisuudesta, eletään kuin sata vuotta sitten, ihme nostalgioissa, vain ideologisia massajuttuja mutustellen ja mussuttaen. Yksilön työelämän oikeusturva ei kiinnosta yhtäkään ay-jehua pätkääkään.