Sosialismi on puheenaiheena USA:n presidentinvaaleissa. Onhan se aina ennekin ollut – haukkumasanana eli toisten ehdokkaiden mustamaalaamisessa käytettynä. Sen sijaan nyt Berniä Sanders nimittää itseään sosialistiksi tai pohjoismaiseksi sosiaalidemokraatiksi. Kun Demokraattien esivaalista on tullut Bernie Sandersin ja Joe Bidenin välinen tasaväkinen kisa, niin nyt kiinnostaa arviot siitä, että mistä oikein tosissaan on kysymys. Aihetta on yhdeltä merkittävältä kantilta käsitellyt Martin Sandbu kolumnissaan. Referoin tähän alle hänen artikkelinsa
Bernie Sanders, Yhdysvaltain demokraattien presidentinehdokkuudesta kilpaileva palopuheita pitävä sosialistinen haastaja, on sanonut, että ”miljardöörejä ei pitäisi olla”. Hän ihailee myös Pohjoismaiden sosiaalidemokratiaa.
Siksi on hyvä heittää kysymys:
Missä maailman maissa on eniten miljardöörejä? Vastaus on, että Islannissa, Ruotsissa ja Norjassa on enemmän miljardöörejä asukasta kohti kuin Yhdysvalloissa.Tämä on hankalaa totuus paitsi herra Sandersille, myös niille amerikkalaisille – superrikkaille ja niille, jotka haluavat sellaisiksi tulla.
Bernie ja Elizabeth Warren yhdessä keräsivät myös melkein puolet kansallisten päävaalien äänistä . Monet pelkäävät, että radikaalille ohjelmalla tuhottaisiin mahdollisuudet taloudelliseen menestykseen. Vasemmistolaisempien ehdokkaiden agendassa on pohjoismaista tuttuja elementtejä; tiukempaa sääntelyä, korkeampia henkilö- ja yritysveroja ja julkisen sektorin suurempi osallistuminen sellaisiin aloihin kuin terveydenhuolto, koulutus ja vihreät sijoitukset.
Huolestuneiden amerikkalaisten pitäisi miettiä uudelleen. Jos tällaisen ohjelman mukainen politiikka vaikeuttaa rikastumista niin, miksi Yhdysvalloissa on vain 1,7 miljardööriä miljoonaa ihmistä kohti, kun Norjassa on niitä 2,0, Ruotsissa 2,4 ja Islannissa 3,1. (Viimeinen tapaus vastaa tosin yhtä miljardööriä 300 000 asukkaan väestössä.) Karl Moenen vuonna 2015 tekemän analyysin mukaan?Muualla Euroopassa miljardöörejä on niukasti – veroparatiisien poissulkemisen jälkeen. Kaikilla muilla pohjoismaisilla alueilla, Suomessa ja Tanskassa, on kuitenkin molemmissa 0,9 miljardööriä miljoonaa asukasta kohden, mikä on runsaampaa kuin joko Ranska, jossa on kerroin 0,7, tai Yhdistynyt kuningaskunta, jossa se on 0,8. Samanlaisia malleja löytyy vähemmän rikkaissakin.
Norjassa on kaksi kertaa enemmän ihmisiä, joilla on yli 100 miljoonaa dollarin asukasta kohti, kuin Yhdysvalloissa. Siellä on myös lähes neljä kertaa enemmän kuin sellaisia, joiden varallisuus on ”vain” 30 miljoonaa dollaria tai enemmän. Mutta Pohjoismaat ovat myös tasa-arvoisempia, koska erittäin köyhiä on vähemmän ja taas erittäin varakkaat omistavat pienemmän osan kokonaistuloista.
- Ensinnäkin hyvät julkiset palvelut auttavat yritysten tuloksentekoa: Hyvä liikenne, terveydenhuolto ja korkeasti koulutetut väestöt, ovat kaikki asioita, jotka vähentävät kustannuksia, jotka yksityisyritysten olisi muuten kannettava.
- Toiseksi, Pohjoismaiden ammattiyhdistysten palkkaa mallin tasa-arvoisuus pakottaa yrityksiä ottamaan käyttöön tuottavuutta lisäävää tekniikkaa. Koska heikosti koulutettu työvoima on suhteellisen kallista ja korkeasti koulutettu työvoima suhteellisen halpaa, tehokkaimpaan pääomaan sijoittamisesta on enemmän hyötyä. Kuten norjalainen koomikko- sosiologi Harald Eia on todennut, työväenliike tukee kapitalisteja.
- Kolmanneksi, antelias turvaverkko ylläpitää luottamusta, ja luottamus on erittäin arvokas voimavara. Se säästää asianajajia ja tuomioistuimia vähentämällä sopimusten ja oikeudenkäyntien tarvetta, kun sosiaalisiin normeihin voidaan vedota. Se auttaa myös minimoimaan työpaikan vastakkaisuuden tekniikan päivittämiseen nähden.
Sekä Amerikan rikkaiden että rikkaaksi pyrkivien tulisi ainakin pidättäytyä refleksin omaisista mielipiteistä, että heille olisi katastrofi, jos demokraatit nimeävät vasemmistoehdokkaan. Sen sijaan he voisivat vain – puhua siitä, että toinen Donald Trump -johtajuuskausi olisi parempi heidän yrityksilleen ja pankkitileilleen.
Mutta taas puolestaan Sandersin ja Warrenin on myös tunnustettava toinen näkökohta pohjoismaisten talouksien menestykseen. Ne ovat aina olleet maailman avoimimpia kansainväliselle kaupalle, huomattavasti enemmän kuin Yhdysvaltojen talous. Kansalaiset hyväksyvät tämän avoimuuden, kiistatta juuri maiden vahvojen turvaverkkojen takia. Sen sijaan, että matkivat Trumpin vastenmielisyyttä vapaaseen kauppaan, Sandersin ja Warrenin olisi parempi väittää, että he ovat tekemässä vapaakaupasta turvallisemman heikoimmassa asemassa oleville amerikkalaisille.
martin.sandb(at)ft.com
