Kirjoitin vuosi sitten Pertti Paasion 80-vuotispäivänä Pepestä ja hänen urastaan:
Pertin hyveisiin on kuulunut olla kiinnostunut iästä riippumatta asioita, kaikkein uusimmistakin; hän ei ole tyypillinen aikansa valtiotieteilijä sikäli, että hänessä on vahva annos filosofian ja loogisen päättelyyn liittyvää harrastusta, joka puolestaan viittaa matemaattiseen ajattelutapaan.
Tämä on ehkä yksi syy siihen, että hänelle ei ole ollut helppo tehdä lopullisia päätöksiä. Hänen analyysinsä nosti liikaa muuttujia ja se esti yksinkertaistettujen ratkaisujen tekemistä, sellaisia, joita politiikka janoaa.
Pertti on ollut loistava yleiskeskusteluja ja erinomainen porukan koossa pitäjä ja ongelmallisten tilanteiden laukaisija. Eduskuntaryhmän monet jäsenet ovat olleet kiitollisia hänen tasoittavasta sovittelustaan.
Pertti on myötäsukainen kuuntelija ja hänellä on aikaa kavereille. Hänen hyväntahtoisuutensa on aika ajoin ollut hänelle rasite.
Pertti oli eduskuntaryhmän puheenjohtajana oivallinen tuki puolueen puheenjohtaja Kalevi Sorsalle. Kaukaa katsottuna vuoden 1987 puoluekokouksessa Pertti oli luonteva seuraaja Kalen jälkeen puolueen puheenjohtajaksi. Hänen murheekseen muodostui se, että kilpailevat ehdokkaat Matti Ahde ja Erkki Liikanen eivät lähteneet kilpailuun; he kuitenkin jäivät merkittäviin asemiin tulpaksi, joiden laukaiseminen oli riitoja välttelevälle Pertille vastenmielistä. Välttämättömyys ei kääntynyt hänen hyveekseen. Ulkoministerin tehtävistä nokkela tilanteiden ratkaisija menestyi. Mutta siitä ei ollutkaan kysymys kun 1991 vaalitappion jälkeen Pertti joutui väistymään puheenjohtajan paikalta. Se oli sellainen ajopuu ratkaisu.
Tarja Halosen valinta 1995 menestysvaalien jälkeen Lipposen ykköshallituksen ulkoministeriksi oli jälkeen päin arvioituna oivallinen veto, mutta ei se ollut reilua Perttiä kohtaan. Onneksi kyseessä oli Pertti, joka oli täysillä tukemassa Tarjaa presidentiksi. Siinä on kysymys lojaalisuudesta Tarjaa mutta myös aatetta kohtaan.
Pertti Paasio nousi ensimmäisissä Euroopan Parlamentinvaaleissa MEP:ksi. Se oli tienkin – ei ainoa, mutta varmin niitti omalle putoamiselleni. Pertti sai kannatusta koko maasta ja oli arvostettu S&D ryhmän tekijä keskeisissä ryhmän tehtävissä.
Vaikka Pertti ei lähtenyt Euroopan Parlamenttiin uudelleen ehdokkaaksi, vaan palasi vielä Turun kunnallispolitiikkaan auttaen sosialidemokraatteja ja nousten arvostetuksi valtuuston puheenjohtajaksi. Se oli Turulle kunniaksi ja lisäsi kaupungin arvostusta.
Pertti on Nummenmäen yhdistyksen perusjäsenenä ollut aktiivinen keskustelija ja on ilahduttanut monia tilaisuuksia omilla puheillan ja laulullaan Rafaelin Enkelien kantavana voimana. Vappujuhlissa olemme nähnet Pertin ja kameran ihan niin, kuin silloin ennen esimerkiksi Turun puoluekokouksessa vuonna 1969.
Olemme Pertin kanssa osallistuneet moniin vaaleihin yhdessä vastoinkäymisiäkin toisillemme aiheuttaen. Kuitenkin toveruus ja kaveruus on osoittautunut pysyväksi ystävyydeksi, jonka on vahvistanut kuten Pertti asian ilmaisee rapusyötin näköiseen – siis ei niin komeiden miesten – ryhmään kuuluminen.
Muutamia satunnaisesti mieleen jääneitä Pertin lausahduksia:
- Kysymykseen eikö ole ongelmallista, että Suomella 1300 kilometriä yhteistä rajaa Neuvostoliiton kanssa ulkoministeri vastasi, että ongelmallisempaa olisi, jos sitä rajaa ei olisi.
- Mynämäen piirikokouksessa Paasion Pertti kummasteli merkillisiä nimiä: Jos posti on Itella, pitäisikö Alkon olla Otolla, virnuili Pepe.
- Poikani varo paikkoja, joihin hirsipuita pystyteen.
- Koivistoa mukaillen: Jos tosiasiat ja omat mielipiteet ovat ristiriidassa sen pahempi tosiasioille.
- Negatiivisen ja positiivisen vapauden eroa olen kuvannut Pertiltä kuulemallani vertauksella Vapaasta ketusta vapaassa kanatarhassa.
Pepe ei pitänyt kiirettä- useasti hän tuli tilaisuuksiin vähän myöhässä. Nyt viimeiselle matkalle hän lähti turhan aikaisin – sitä suremme.
Kiitollisuudella muistamme menneitä ja sitä, että mielissämme ja toimissamme voimme edelleen käyttää häntä aatteellisena ankkurina.
Mikko Rönnholm
- Kuvat: Naantali itsenäisyyspäiväpuhuja v. 2012 ja Paasiot vuonna 1965 Paasioiden arkistosta.
