Tunnustan tuntevani huonoa omatuntoa kahdesta syystä.
1. Olen ollut valtuustossa hyväksymässä päätöstä, jota en voi hyväksyä
2. Olen valtuustossa kuluttanut valtuutettujen aika asiaan, joka ei ketään kiinnosta.
Tämä on vanhan päätöksentekijän dilemma:
– Ensinnäkin haluan ymmärtää päätöksen sisällön ja
– Toiseksi haluan varmistaa, ettei päätökseen liity tarpeetonta riskiä.
Yksittäiselle henkilölle ei pidä antaa liikaa valtuuksia hänen oman ja muiden turvallisuuden lisäksi. Vaikka kaupunginhallituksessa ei sinänsä rahoitusalan asiantuntemus lisäänny, niin kollegioita varten pitää ammattilaisten perustella esityksiä. Ja se pienentää riskiä.
Siksi pitää suurista rahoista päättämisen lopullisesti kuulua kunnassa luottamushenkilöille.
Ja muistutan vielä, että viime kädessä mahdollisen virheen tai vahingon seuraamusvastuu on kuitenkin valtuuden antaneella. Tästä syystä, en myöskään valtuutettuna, kun menettelyn hyväksyn, en koe toimineeni huolellisesti. Omatunto kolkuttaa.
Sitten itse asian materiaaliseen sisältöön lyhyesti:
Naantalin kaupungilla ja erityisesti konsernilla on vieraan pääoman tarvetta yhteensä yli 100 M€. Siellä on tärkeiden kohteiden investointeja kuten asuntojen infrastruktuurin ja palvelukiinteistöjen rahoitusta sekä lyhytaikaisempia tarpeita. Nyt Naantalin emokaupunki hoitaa rahoitustaan alle vuoden mittaisilla 35 miljoonan määräisillä kuntatodistuksilla. Se on tällä hetkellä houkuttelevaa, koska verotusoikeudellisen kunnan korko on miinuksella, kaupunki saa 0,05 prosentin maksun ottamastaan lainasta eli vuodessa tienataan 17.500 euroa. Tänään ollaan sankareita, mutta mitä jos tilanne muuttuu ??? Kuten tiedämme Naantalin kokemuksesta, että tappioitakin tulee. Lyhyesti sanottuna tämä ei tunnu vastuulliselta eikä kuten hienosti sanotaan maturiteetit matsaa.
Onko asioiden hoito avointa?
Ja sitten vielä sellainen kummallisuus, että vaikka Naantalilla ei ole pitkäaikaisia luottoja lainkaan ja vaikka lyhytaikaisen luoton korko on -0, 05 prosenttia, niin kuitenkin kaupungin korkomenoihin on varattu budjetissa yli 500.000 euroa.
Kaupunginjohtaja kertoi, että tiedän tämän olevan 10 vuotta sitten on tehdyn laina – johdannaissopimuksen seurausta. Totta hän puhui, mutta jätti mainitsematta, että en ole ollut päättämässä ja toiseksi kyseistä sopimusta vastusti koko sosialidemokraattien hallitusryhmä. Päättämässä mukaan olleet vaikenivat ja jättivät päätökseen syyttömän kaupunginjohtajan selittelemään asioita parhain päin.
Nyt tämän riskin oton vaikutukset on häivytetty ja aivan ilmeisesti tarkoituksella. Ajatuksena taitaa olla myös menetyksien paikkaaminen uusilla panoksilla. Ilmiö ei ole pelaamisesta innostuneille tuntematon. Vaikka näin voidaan hyvällä tuurilla tienata, niin realismia on myös pelätä tappioita. Aina ei veikkauksissa voiteta.
Tätä peli yksityiset investointipankit ja rikkaat liikemiehet harrastavat ansaintamielessä. Mutta tällainen finanssipeli ei kaupungin tarkoitus. Kaupungin tehtävänä on järjestää palveluja naantalilaisille ja rahoittaa se tietenkin edullisesti, mutta ennen muuta suunnitelmallisesti ja riskejä välttäen.
Onko kiire, onko hätä, onko korona keppihevosena?
Kaupungilla on 15 miljoonan euron kassa. Kaupungin tulot voivat pienentyä, mutta että tilanne muuttuisi kuukauden sisällä niin, että tarvittaisiin kymmenien miljoonien lisävaltuuksia, on liioittelua. Sen tulemme näkemään, kun valtuusto seuraavan kerran kokoontuu. Asian palauttamiselle ei ollut taaskaan muuta estettä kuin valtaapitävien itseriittoisuus.
Kaupunginhallituksen puheenjohtajat lupasivat päätöksen toimeen panon yhteydessä ottavansa asian vakavaan tarkasteluun.
Tähän hentoon lupaukseen luottaen en ehdottanut esityksen hylkäämistä. Seurauksena oli, että menetin yöuneni.
