Olen soudellut juhannusaattona yli 40 kertaa. Asiaan kuuluvasti on katsottu Kultarannan sytytystä vaille valimista kokkoa.
Nyt ei ole kokkoa. Nyt ei ole lippua. Vähän tuntuu oudolta.
Soutu on jatkunut Väskiin johon moneen kertaan pysähdyin tervehtimään i Kaitsua. Antton nimesi hänen kesäasunnon intiaanileiriksi. Nyt Kaitsu on Rymättylässä, toivottavasti elämän tapansa muuttanut ystäväni voi hyvin. Sellainenkin muutos on mahdollista.
Joutsen oli enne harvinaisuus. Yrjö Kokko kirjoitti marsalkan hopeatorvista laulujoutsenen äänen kuullessaan. Kyhmyjoutsen on maallisempi ja niitä on paljon kuten myös merimetsoja. Kaikki muutos ei maistu.
Sitten se pieni ilon aihe: Puinen keskimoottori nosti Kultarannan kohdalla Suomen lipun.
Rauhallinen rytmikäs putputus vie eteenpäin ei voimalla vaan oikealla suhteella. Siinä on tasapainoa.
