Kailon Aaron
Veljeni, Leo Leino, täytti vuosia ja niin suku tapasi Ikaalisissa. Hän kertoi kutsussa paikalla olevan yllätyksen. Uteliaisuuttammekin siis menimme paikalle.
Yllätyksen piti koskea myös äitiämme Saraa. Hän oli myös innolla mukana.
Kaikkien tilaisuuteen kuuluvien puheiden ja onnittelujen jälkeen esiteltiin päivän yllätys. Hän oli ”Kailon Aaronin” poika, Lasse Lehtonen.
Leo ja Lasse oli tavannut toisensa paikallisten Reserviupseerien toiminnoissa ja Lassen kuultua Leon olevan syntyjään naantalilainen, niin historiasta löytyi yhteisiä tekijöitä muisteltavaksi. Näitä Lassen kertomia menneisyyden asioita sitten nurkkapöydässä kuunneltiin mielenkiinnolla.
Olisi pitänyt olla nauhuri mukana, jotta kaikki olisi tallentunut aitona.
Työuransa hän oli tehnyt armeijan palveluksessa ja eläkeelle siirtyessään muutti päiviään viettämään Ikaalisiin.
Kailon viimeisimmistä tapahtumista hän kertoi pitkän tarinan. Oli pelännyt isänsä ja Kirkkoherran viimeisemmässä tapaamisessa tapahtuvan kauheita, mutta ei sentään niin käynyt. Aaron oli kiivastuksissaan nostanut jo pöydän kulman, mutta laski sen sentään takaisin.
Kertomassaan Lasse kertoi Kirkkoherran käsittäneen talon jäävän paikalleen, ja niin seurakunta olisi saanut heti uuden vuokralaisen paikalle. Aaron kuitenkin otti selvää vuokrasopimuksesta ja kuljetti mökkinsä Maskuun. Aaron oli aikonut viedä vielä sokkelikivetkin mennessään, mutta pojat oli sen sentään saaneet osoitetuksi turhaksi. Aaron oli jo kierittänyt kiviä rantaan, mutta jätti ne kuitenkin sinne.
Lasse kiitteli isäänsä kaukonäköisyydestä. Kailon kuuluessa maalaiskuntaan, niin pojan olisi pitänyt mennä kouluun Lietsalaan. Aaron kuitenkin katsoi tämän matkanteon aikaa vieväksi ja hankki pojalle koulupaikan Aleksanterinkadun varrella olevasta yksityisestä koulusta, joka oli ruotsinkielinen.
Lasse kertoi heti ensimmäisessä työpaikassaan tarvinneensa tätä kielitaitoa. Työ oli kaupassa Aleksanterinkadulla. Naantalihan oli silloin vahvasti kaksikielinen.
Kaupassa oli äitinikin Lassen oppinut tuntemaan, koska oli Kemiöstä kotoisin ja Naantaliin tullessa jokseenkin ummikko ruotsinkielinen. Ostosten teko oli helpompaa kielitaidon myötä. Heille riitti ruotimista Naantalin senaikaisista ihmisistä.
Naantaliin hän ei lähtönsä jälkeen ollut tullut, ei edes käymään. Sanoi niin suuren vihamiehen sinne jättäneensä, eikä koskaan häntä enää halua tavata. Tämä mies oli ihastunut samaan neitokaiseen Lassen kanssa ja isompana voitti ja sai ikuisen vihamiehen.
Lasse näytti vielä ennen poislähtöään synttärivieraille kuntoilun merkityksen. Kengännauhat hän solmi seisten ja käänsi vartalonsa kaksinkerroin, aina pään polviin ja polvet suorana. Notkeutta siis oli.
Raino Puottula lupasi poiketa Lassea tapaamaan, mutta ainahan jotain jää kesken.
Näin menneitä muistellen. Raimo.
