Naantalin Laulaja on aiheesta tullut kehuttua; erityisesti siksi, että jotenkin tuo vanha kööri, jota juhlissa aikoinaan kuultiin, ei innostanut. Vikaa varmaan oli nuoressa kuulijassa ja ehkäpä ohjelmistossakin kuroa unohtamatta.
Eino Leinon Nocturnen sanat ja siitä tehdyt monet ikivihreät sävellykset ja lukemattomat esitykset ovat monelle synonyymi nostalgialle.
Sitä ei tavanomaisessa mielessä konsertissa tarjottu.
Nyt oltiin kuoron juhlissa ja kuoro eli tätä päivää eikä johtamisen jättävä Johanna Järviseltä puuttunut kunnianhimoa.
Kyllä se tällaiselle porokorvalle kelpasi ja ihan jännittävää oli kuulla uudempaa sovitusta.
Matti Vuoristoakin muistettiin, se oli nätisti tehty. Ja runot katkaisivat sopivasti esitystä- kuuluvuus vaan taaempana istuvalle vanhemmalle oli puolinainen.
Järjestelyt toimivat ja turvallisuudesta oli asianmukaisesti huolehdittu.
