Äitiysloma ja etäisyys mikrofooniin on tehnyt hyvää. Annikka Saarikko on freesi.
Annikka Saarikkoon pätee : Uutta voimaa hallitukseen, mutta ei ensikertalaisia.
Hän puhuu sujuvasti ja paljon, mutta hän vastaa myös kysymyksiin lyhyesti:
Voitteko mennä samaan hallitukseen perussuomalaisten kanssa?
Vastaus oli Kyllä.
Vastaus oli viisas.
Sen sijaan epäilen, päätös mennä perussuomalisten kanssa samaan hallitukseen, ei olisi viisas. Mutta sitä ei kysyttykään.
Epäviisaan pidän sitä siksi, että kokemus siitä on huono ja toiseksi se olisi konservatiivinen oikeistolainen hallitus. Nimessä ei tulisi olemaan keskusta-oikeistolainen.
Sen sijaan nykyinen hallitus on liberaali keskusta-vasemmistolainen.
Miksi uusi puheenjohtaja ei halua hallitusohjelmaa avata, vaikka maailma on muuttunut enemmän kuin vain suhdanneluontoisesti.
Yksi ehkä painavin syy on veropolitiikka, joka on Sipilän hallituksen peruja. Veropolitiikassa olisi todella tarvetta muutokseen, sen Annikka Saarikko tietää, ja siksi siihen ei kajota. Keskusta on ollut ja on omistajien puolella. Omistajille hallituksen veropolitiikka on hyvä.
Annikka Saarikko oli järkevä valinta Keskustalle, hyvä Suomelle ja meidän maakunnalle.
Keskustalla ei ole ollut varsinaissuomalaista puheenjohtajaa – (V. J. Sukselainen oli Maalisliiton puheenjohtaja) Keskustalaiset osaavat kotiin päin vetämisen taidon ehkä paremmin kuin muut. Eikä sitäkään tarvita, meille riittää tasapuolisuus.
Politiikka on paradoksaalista. Keskusta on kyyninen valtapoliittinen allianssi ilman sitovaa historiallista arvomaailmaa. Kuitenkin sen uusi puoluejohtaja Annika Saarikko on kaikista tämänhetkisistä puoluejohtajista monipuolisesti asiantuntevin, lähestyttävin ja pragmaattisesti tulevaisuutta ymmärtävin. Se näkyy hänen aina asiapitoisessa, konkretiassa pitäytyvässä maltillisessa keskustelutavassaan. Paradoksiin kuuluu, että peliveijaripuolueen arvomaailman puute antaa hyvät mahdollisuudet myös laajasti moniarvoista yhteiskuntaa ymmärtävälle yhteistyökykyiselle pragmatistille.