Kale Kummola on kirjoittanut itsensä näköisen kirjan Jari Korkin avustuksella.
Raisiossa ei ollut oppikoulua ja siksi Kale jouti isoveli Aksun tapaan käymään Naantalissa koulua. Naantalin koulukavereista ei manintoja ole, sen sijaan koripallon taitaja Tapio Jyväkorpi kauppaopistoajoilta on ollut merkittävä ystävä nuoruudessa.
Ihan hyvällä hän muistelee aikoja, kuten teki koulun 100 vuotisjuhlissakin vuonna 2015, jolloin hän yhdessä silloisen Ilvespelaajan Tapio Laakson kanssa esiintyi. (kuva ei ole kirjassa)
kirjoitin tuolloin, että arvelisin Kalen olevan Naantalin yhteiskoulun tunnetuin oppilas jääkiekon suosion ja menestyksen johdosta. Ja siihen kaikkeen hänellä on ollut merkittävä vaikutus..
Ei veikkaus pahemmin harhaan mennyt ja siitä saa todistuksen, kun kirjan lähdeaineistosta löytyy arviolta 800 henkilön nimet. Tuskin missään muistelma tai vastaavassa kirjassa on niin paljon nimiä, se kertoo kahdesta asiasta hyvästä muistista ja sosiaalisuudesta.
Kirjasta selviää hänen monipuolisuutensa ja ennen muuta tahto rautainen siis määrätietoisuus nousee joka vaiheessa esille.. Hän on rehellinen teksteissään; siellä vilahtelivat satunnaiset tappiot jopa pikkupilkatkin, mutta kyllä menestys ja onnistuminen on peittelemättä parhaiten kerrottu.
Kirjan lukemista auttaa tuntemus, joka alkoi kouluajoilta ja tiivistyi muutamiin asiallisiin yhteyksiin Tampereen asuntoasioissa.
Ehkä koulussa Kale pidettiin vähän leuhkana maailman miehenä eikä hän silloin vielä ollut ykkösketjun pelaaja. Julkisuuden kautta seurasin menestystä aika usein hämmästyneenä. Viimeisten tapaamisten aikana huomasin olleeni turhaan epäileväinen tuomas. Kale on joutunut kärsimään julkisuuden maalaamasta kuvastaan. Käytännössä hän on vieläkin vikkelä ja määrätietoinen, mutta yhteistyökykyinen. Hyvä luottamusmies.
Viimeinen lainaus kirjassa on Lasse Lehtisen pitämätön syntypäivä puheen loppu:
