Martin Wolf tiivistää miksi marraskuun 3. päivän vaalit vaikuttava koko maailmaan. Lyhennelmä hänen kolumnistaan FT:ssä)
Nämä Yhdysvaltain vaalit ovat tärkeimmät vuodesta 1932, jolloin Franklin Delano Rooseveltista (FDR) tuli presidentti laman syövereistä. Monia kokeiluja ja virheitä tehden FDR pelasti demokratian kotimaassa ja ulkomailla. Donald Trumpin uudelleenvalinta kumoaisi paljon, ellei kaikki, kyseisestä perinnöstä. Silti hänen tappionsa ei lopettaisi vaaraa.
Jos näin tapahtuu, Yhdysvaltojen politiikkaa on muutettava. Nämä vaalit ovat niin tärkeitä, koska Yhdysvalloilla on ainutlaatuinen rooli maailmassa. Se on pitkään ollut toimivan liberaalin demokratian tärkein malli, niiden arvojen jakavien maiden johtaja ja keskeinen toimija suurten globaalien haasteiden ratkaisemisessa. Herra Trumpin uudelleenvalinta merkitsisi sitä, että amerikkalaiset hylkäsivät kaikki kolme roolia. Mikään muu maa tai maaryhmä ei voi korvata sitä.
Radiolähetyksen aikana 29. joulukuuta 1940 FDR kutsui maata ”demokratian arsenaaliksi” ja myöhemmin FDR antoi huomattavan lupauksen jälkipolville. Yhdysvaltojen tila puheessaan 6. tammikuuta 1941 hän sitoutui Yhdysvaltoihin edistämään neljää vapautta:
Sananvapaus; vakaumuksen vapaus; vapaus puutteesta; vapaus pelosta.
Nämä eivät olleet katteettomia lupauksia. Seuraavan puolen vuosisadan aikana maailma koki suuren demokratian leviämisen ja köyhyyden vähenemisen. Kumpikaan ei olisi tapahtunut ilman Yhdysvaltojen luomia instituutioita, sen edistämää yhteistyötapaa ja leviävää vaurautta.
(Tarpeetonta sanoa, että Yhdysvallat teki myös rikoksia ja hulluuksia.)
………
Trumpin Amerikka on FDR: n, Harry Truman ja heidän seuraajiensa vastakohta.
Tyytyväisyys demokratiaan on vähenemässä maailmanlaajuisesti, etenkin nuorten keskuudessa. Tiedot korruptiosta ja elinajanodotteesta Yhdysvalloissa osoittavat myös selkeitä merkkejä suhteellisesta epäonnistumisesta.
Maailma on todellakin muuttunut. Mutta demokraattisen Yhdysvaltojen rakentavaa ja osaavaa johtajuutta tarvitaan enemmän kuin koskaan, kun otetaan huomioon yhä autokraattisemman Kiinan nouseva voima, muiden karismaattisten johtajin menestys ja aikamme suuret globaalit haasteet.Donald Trump ei pysty johtamaan tällaista Yhdysvaltoja.
Hänen tappionsa ei kuitenkaan lopettaisi Yhdysvaltojen vastuusta vetäytymisen uhkaa. Hänen puolueensa tekisi jälleen kaiken voitavansa estääkseen demokraattisen hallinnon. ” Pluto-populismin* ” strategia : solipsistisen * vaurauden avioliitto valkoisen keskiluokan raivon kanssa tulisi jatkumaan korkeimman oikeuden avustuksella. Riippumatta siitä, mitä vaaleissa tapahtuu, Yhdysvaltain rooli maailmassa pysyy kyseenalaisena. martin.wolf@ft.com
*Pluto populismi on poliittinen liike, jossa varakas henkilö tarjoaa ideoita ja toimintatapoja, jotka vetoavat tavalliseen ihmiseen. Plutokratian ja populismin sekoitus.
*Solipsismi (latinan sanoista solus ipse ’yksin itse’) on filosofinen näkemys, jonka mukaan ”minä”-näkökulma on ensisijainen.
Mielenkiintoinen kirjoitus. Yhdysvallat on pohjoiseurooppalaisesta näkökulmasta rajoittunut demokratia osavaltiosysteemistään huolimata. Se voi olla esikuvallisessa mielessä malli korkeasti koulutetulle englantilaiselle, mutta pohjoismaalaiselle, saksalaiselle tai hollantilaiselle korkeintaan malli varoittavassa tarkoituksessa. Muun muassa sosiaalisen kierron vaikeutuminen ja nykyaikaisten sosioekonomisten luokkien tuloerojen eriytyminen ovat kasvaneet 2000-luvulla voimakkaasti. Kehittynyt demokratia pystyisi reagoimaan muutenkin kuin roikottamalla tumppuja suorina. Kyseessä ei ole vasemmistolaisesti värittynyt poliittinen havainto, vaan maltilliset konservatiivitkin myöntävät tutkimustiedot päteviksi. Kehitys liittyy osaksi myös matalasti koulutettujen maahanmuuttoon, mihin Trumpin kampanjat vetoavat, mutta se on vain pieni osa kokonaisuutta. Ulkopolitiikassa Yhdysvallat on huolehtinut Euroopan turvallisuudesta tavalla, jota emmme ymmärrä lainkaan. Tai emme ymmärtäneet, ennen kuin Obama aloitti turvallisuusteeman siirtämisen Aasiaan. Yhdysvallat kelpaa erinomaiseksi malliksi siltä osin, että kaikenlainen ”amerikkalaisvastaisuus” on aina saanut alkunsa ensin Yhdysvaltojen omista kansalaisliikkeistä, minkä senkin unohdamme helposti, kun kritisoimme Yhdysvaltojen toimia. Suurvalta on aina monikasvoinen paradoksi.