Olen Naantalin menestyksen tekijöitä kuvatessani ilmaissut kiitollisuuttamme muistamalla, että olemme osaksemme saaneet Luojan luomaa ja valtion tuomaa. Nyt mieli tekee lisätä listaan kolmas vaihe viruksen viemää.
Koronaan vedoten aloitettiin Nesteessä Naantalin jalostamon alasajo, jota on pidetty myös yhtenä Suomen työantajien kovan politiikan palasena; se alkoi Kaipolasta ja jatkui Naantalissa ja jatkuu…
Mutta tässä sairaudessa ei kyse ole viruksesta. Tätä ohjaa ihmisen vääristynyt mieli, joka on saanut perustelunsa taloustieteestä:
Pitkään, englantia puhuvissa maissa ja yhä useammin muualla vallitsi näkemys, jonka ekonomisti Milton Friedman esitti 50 vuotta sitten syyskuussa 1970 julkaistussa New York Times -lehden artikkelissa ” Yritysten sosiaalinen vastuu on kasvattaa voittojaan ”.
Usko tähän oppiin on hiipunut perustelluista syistä. Lyhyesti sanoen enää ei uskota, että ” Jokaiseen monimutkaiseen ongelmaan on selkeä, yksinkertainen ja väärä vastaus ”.
Pitkään, englantia puhuvissa maissa ja yhä useammin muualla vallitsi näkemys, jonka ekonomisti Milton Friedman esitti 50 vuotta sitten syyskuussa 1970 julkaistussa New York Times -lehden artikkelissa ” Yritysten sosiaalinen vastuu on kasvattaa voittojaan ”.
Martin Wolf on Financial Timesin artikkelissaan perustellut miksi Milton Friedman oli hänen mielestään väärässä.
Ikävä kyllä tuntuu siltä Neste Oy:n johto elää vielä Friedmanin aikaa ja siksi joudunkin kysymään :
onko Neste kohdannut Peterin periaatteen.
”Kussakin hierarkiassa jokaisella työntekijällä on taipumus kohota pätemättömyyden tasolleen.”
Peterin periaate. Tulkinta:” työntekijä etenee urallaan, kunnes päätyy tehtävään, jossa ei ole täysin pätevä.Laurence J. Peter (s. 1919 – k. 1990) oli kanadalainen kasvatustieteilijä määrittelee sen näin:
Kun nyt olen lukenut lehtiä – varsinkin 5.12.2020 Timo Anttilan TS:n artikkelia, epäilen , että Nestettä hallitaan Peterin periaatteella.
Se on sääli, erityisesti Naantalia ajatellen, mutta pelkään myös Suomea enkä usko Nesteen tulevaisuudenkaan maailmallakaan olevan nykyisenkaltaista nousukiitoa.
Neste oli Naantaliin Naantali Nesteeseen hyvin tyytyväinen entisen kreivin sanontaa mukaillen.
Kansallinen öljy-yhtiö, huoltovarmuus, idänkauppa siis isänmaan asia lähtökohtana. Suomen lippu on liehunut satamassa. Tupavuoressa, paikassa, johon Suomen kriisiajan turvaksi rakennettiin kalliovarastot Naantalilta pakkolunastuslain nojalla saaduille alueille.
Nyt tähtäin on kvartaalissa ja johtotähti omistuksen arvon kehittäminen. Cocid 19 viruksen aiheuttama hätätilaa hyväksikäyttäen ahneuden sokaisemana ja Milton Friedmanin oppeihin uskoen unohdetaan pysyvämmät arvot.
Seuraukset ovat rajut erityisesti Nesteen henkilökunnalle ja ympäristölle.
Ja samalla se keikuttelee melkoisesti Naantalin kaupunkiakin: Talousarviokirjassa se näkyy ennustettujen yhteisverotulojen merkittävänä alenemisen vuoden 2021 yhteisöverot 10,930 ja vuonna 2024 vastaava 6,314 eli erotus 4,616 mikä merkitsee 42 prosentin laskua.
Naantalin heikolle työpaikkakehitykselle tämä on kova isku ja nopeiden toimenpiteiden mahdollisuudet ovat vähäiset, ellei neste muuta politiikkaansa vastuullisemmaksi ja yhteistyökykyisemmäksi.
Neste on tuhlannut mahdollisuutensa pehmentää alasajoa eikä yhtiö ole osoittanut halukkuutta nopeasti ratkaista alueensa ongelmiakaan.
Vastuullisuus näkyy kuvakaappaus sen kertoo paperilla ja biittiavaruudessa, mutta käytännön pikkuasioissa yhtiön arvot punnitaan. Pelkäänkin, että vaikka olisi mahdollisuus löytää toinenkin tie, niin kuvaan astuu kuolemansynti N:ro 1 Ylpeys ja sitä perustellaan, että kun markkinat vaativat selkeitä ja kovia päätöksiä.
