Raimo Vahtera kirjoitti TS:n aliossa mielenkiintoisessa jutussa:
Yhdysvalloissa presidentti Donald Trump villitsee uskollisiaan. Naantalissa 1950-luvulla kaupunginjohtaja Lasse Kangas säilytti uskollisten kannattajiensa tuen läpi lukuisten riitojen ja oikeudenkäyntien.
Mielien jakaja oli kaupunginjohtaja Lars (Lasse) Kangas . Hänellä oli suuri mutta herkkä ego: ellei ollut hänen puolellaan, oli häntä vastaan. Riitoja syntyi lähes mistä vain, niitä ratkottiin oikeudessa korkeinta oikeutta myöten.
Meidän perhe oli Kankaan uskollisia kannattajia ja Raimo Vahtera sympatisoi Kankaan vastustajia.
Ehdin istua Lasse Kankaan valtuustotoverina puolen vuoden ajan 1969 ja tunnistin salissa valinneen häneen kohdistuneen vihamielisyyden – sellaisen henkilökohtaisen inhon ja vastenmielisyyden.
Asetelma oli rasittava ja raskas
Toiselle vaalikaudelle lähdettäessä alkoi sellaista lientymistä lievästi tapahtua. Kokoomuksen Juuse Jyväkorpi oli ulkopuolelta tullut joviaalinen käytännön ylimestari. Hänen kuolemansa jälkeen Kokoomuksen ykkösmieheksi nousi hovioikeudenneuvos Eero Sutinen, jonka isä poliisimestari Martti Sutinen oli Naantalin vahassa jaossa Kankaan vastustajia.
Eero kirjoitti viisi vuotta sitten 70-vuotiskirjaani Oma tie-yhteinen asia kirjaan yhdestä käännekohdasta.
Minulle on erityisesti jäänyt mieleeni, kun eräänä iltana jonkun KH-urani ensimmäisen kokouksen päätyttyä lähdimme Mikon kanssa yhtä matkaa kävelemään Puistotietä pitkin. Kristiinankadun kulmassa pysähdyimme juttelemaan siitä, miten tyytyväisiä oli kerrankin saatu asioita päätettyä. Totesimme ykskantaan, että tällä menolla voitaisiin saada oikeaa edistystä aikaan. Siitä Naantalin solmut siten jotenkin lähtivät purkaantumaan ja yhteistyömme kehittymään.
Muistan tuon keskustelun ja myös sen, että olen siitä asti ollut vakuuttunut, että oikeussalia ei pitäisi käyttää politiikan näyttämönä eikä oikeusalin tapahtumia pidä käyttää politiikan teossa. Olen edelleen vakuuttunut, että näin olisi viisasta menetellä.
Näin olisin toivonut toimittavan myös Kimmo Ahon vaimon rikosasian käsittelyn yhteydessä.
Kimmon on ymmärrettävästi vaikea sietää kovaa kohteluaan. Hän kuitenkin yrittää nähdä tämän yli:
Itse ajattelen näin yleisesti, että ihminen sairastuu ja ihminen voi myös tervehtyä. Siihen satsaan.
Vilpittömästi toivon, ettei koskaan tulisi mitään vastoinkäymisiä kenellekään esim. Naantalin TSeiskan toimittajalle, eikä varsinkaan heidän poliittisille hännystelijöilleen.
Aika näyttää. Päivät ovat vieläkin peräkkäin.
Tästäkin päivästä me perheenä selviämme.
Tähän hänen fb-kommenttiin Kimmo on saanut rohkaisevaa palautetta runsaasti. Se varmaan antaa voimia ja uskoa jatkaa lähimmäisistään huolta kantavalla vastuullisella tavalla yli ja eteenpäin näistä vaikeista asetelmista.
Joulun aika erityisesti nyt on sopiva aika pohtia asioiden tärkeysjärjestyksiä. Politiikassakin kannattaisi muistaa :
Joulumaa on muutakin kuin pelkkää toiveunta
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä
Joulumaa, jos jokaiselta löytyy sydämestä.
