Oli aika, jolloin radikaalit taloudelliset ideat tulivat poliittiselta oikeistolta. Tyytymättöminä valtion epäonnistuneeseen yritystoimintaan, korkeaan inflaatioon, modernisointia estäviin ammattiliittoihin ja hyvinvointivaltioon, jota pidetään liian mukavana työttömille, Reaganin ja Thatcherin hallitukset 1980-luvulla purkivat valtioiden asettamia rajoituksia.
Muut kehittyneet taloudet kopioivat heidän ideat vaihtelevassa määrin ja saivat niille kansan tuen jättäen vasemmiston pieniksi ”c” -konservatiiveiksi , jotka puolustivat vain vanhoja tapoja.Kun rikkaat maat nyt alkavat nousta pandemiasta, on aika kysyä, mitä siitä seuraa meille ja talousjärjestelmiemme hoitamistavalle.
Monet ihmiset ovat jo päättäneet: Minulle tulvii painoryhmien; liike-elämän organisaatioiden ja poliitikkojen kanssa, jotka suosittelevat täsmälleen samaa politiikkaa kuin mitä he ovat aina kannattaneet, ja sitä vain lisää eli että Covid-19 lisää näiden muutosten tarpeellisuutta. Chris Gillet Vasemmisto on voittanu talouden ideakisan FT 29.4.2021
Juuri näin kävi Suomessa hallituksen riihessä, jota oli lämmitetty vanhan maalistalon opeilla: Kuumaksi ja kurjaksi paikaksi niille, joiden otsassa hiessä piti leipänsä ansaitseman. Kirkonmäen kaakinpuitakin pystytettiin liian suositulle Sanna Marinille, joka on keskittynyt kanssaihmisten terveydestä huolehtimiseen ”unohtaen Keksutan talouspolitiikka johtavien korona-aikana rikastuneiden varakkaiden tarpeet.”
Mieleni pahoitin, kun huomasin olleeni hyväuskoinen ja uskoneeni ihmeparantumiseen eli, että Keskusta voisi muuttua varsinais-suomalisen puheenjohtajan johdolle. Maakuntamme nuori lupaus Annikka Saarikko loi nahkansa uudelleen lainaamalla menettelytavat Mauno Koiviston kaatamista aikanaan johtaneelta Paavo Väyryseltä. Sanahelinä sisällä on paljastunut politiikan peluri – iltalypsäjä, joka hokee opeteltuja vanhentuneita talousloruja.
Mutta maailmalla puhaltavat muutokset tullet. Aikakausi on muuttunut. Eriarvoisuus on vaarallista. Se ei luo turvallisuutta eikä tue kasvua – siis sellaista kasvua, joka antaa työtä säällisellä palkalla. rikkaiden pöytien murut ei riitä eikä ihmiset usko, että olisi oikeutta ja turvaa ilman toimivaa julkista sektoria. Eikä valtio eikä kunta voi toimia ilman rahoitusta. Chris Gilles kirjoittaa:
Pew Research Center on selvittänyt, mitä kansalaiset halusi talousjärjestelmältä
Suuri enemmistö neljässä maassa on tyytymätön talousjärjestelmään. Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa ja Saksassa puolet kaikista kyselyyn vastanneista sanoi, että se vaatii ”suuria muutoksia” tai ”se on uudistettava kokonaan”. Tämä osuus nousi Ranskassa 70 prosenttiin. Vain hyvin pieni osuus, korkein oli 12 prosenttia Yhdysvalloissa, uskoi, että talousjärjestelmää ei tarvitse muuttaa.
Poliittisen vasemmiston ja köyhempien ihmisten keskuudessa vallitsi tyytymättömyys talouden toimintaan. Ja koronaviruksen yhdistävän uhan jälkeen haluttiin voimakkaasti järjestelmää, jolla olisi oikeudenmukaisemmat tulokset. Jopa rikkaampien ihmisten keskuudessa tuettiin korkeampia valtionetuja, enemmän julkisia asuntoja ja korkeampia veroja varakkaille.
Pandemian jälkimainingeissa ihmiset vaalivat suurempaa turvallisuutta, solidaarisuutta ja joustavuutta iskujen edessä. Poliittisen vasemmiston talousradikaaleilla on yleisön tuki.
Kommenttina mielipidetiedustelujen sanomaan on muistettava, että suomalaisessa poliittisessa mielipideilmastossa vallitseva kummallisuus: Kansalaiset hyvin yleisesti suurin joukoin tukevat hyvinvointivaltiota, joka on sosialidemokratian luomus, mutta melkein samaan hengenvetoon ilmoittavat vierastavansa vasemmistoa, jonka johtava voima sosialidemokraatit ovat olleet ja edelleen ovat. Nykyretoriikassa vihervasemmisto on selkeästi haukkumasana, jonka identiteettipolitiikan avulla kannatusta kalastelevat perussuomaliset ovat lanseeranneet, ja johon ansaan ovat uineet Kokoomus ja Keskusta.
Tästä porukasta täytyy irrottautumisesta tuli Saarikon Kepun pakkomielle. Tämä erottautumine ja persujen apinointi johti sitten perustuslakivaliokunnan tulkintaan EU:n elvytyspaketista.
En ole ollut kärpäsenä katossa, mutta luulenpa, että presidentti Sauli Niinistön huolen on jakanut Matti Vanhanen. Tämä ratkaisi kehysriihen.
Tapahtumien jälkiseuraamuksena arvelen tapahtumien Kokoomuksen tyhmää äänestyspäätöksin herättävän isänmaallisia kokoomuslaisia huomaamaan, mihin persujen paineessa entinen kykypuolue on sortunut.
Myös Chris Gilles kirjaa johtopäätöksen, mutta myös siitä seuraavan vaaran.
Tässä on tärkeä oppitunti. Koronavirusta edeltäneen kapitalismin malli, jolla on suuri eriarvoisuus, menettää kansan tuen, mikä viittaa tarpeeseen luoda Covidin jälkeinen maailma, jossa tuetaan enemmän haavoittuvia ja jossa on korkeammat verot, erityisesti äärimmäisillä tuloilla, varallisuudella ja voitoilla.
Mutta pääoman ja tehokkuuden välillä on edelleen tärkeä kompromissi. Vie uudelleenjako liian pitkälle, eikä kukaan ole tyytyväinen. Olen käyttänyt sanaa ”liian pitkälle” tietäen, että se on epätarkka ja on lähellä merkityksetöntä. Emme tiedä tarkkaa rajaa, mutta se tarkoittaa, että pandemian jälkeisen maailman suuri taloudellinen kokeilu on selvittää, miten vastata kansalaisten oikeutettuihin odotuksiin talouspolitiikan vasemmanpuoleisesta siirtymisestä heikentämättä kasvumahdollisuuksia. chris.giles@ft.com