En ole koskaan tykännyt Naantalin ja Kauniaisten vertailusta. Turkulaiset kuntaliitosaktiivit ovat sitä väärinkäyttäneet.
Kauniainen on poikkeustapaus varta vasten erikoistapaukseksi rakennettu. Sen menestys perustuu pienen kokoon 6 km2, sijaintiin Espoon keskellä, mutta ennen muuta valikoituun hyvätuloisiin ja varakkaisiin asukkaisiin.
Naantali oli aikoinaan ennen 1964 kuntaliitosta Kauniaisten kokoinen – nykyisin Naantali 50 kertaa suurempi maapinta-alaltaan. Naantalissa on syväväylän päässä oleva satama ja siihen tukeutuvaa teollisuutta sekä nykyisin maaseutuvaltainen laaja saaristoalue. Naantali on siis kantanut vastuuta naapureistaan ja jakanut omia resurssejaan 2009 kaupunki liittyneisiin Rymättylään, Merimaksuun ja Velkualle.
Olen sanonut Naantalissa on paljon Luojan luomaa ja valtion tuomaa. Naantalin sodan jälkeinen eritysasema on perustunut korkeisiin vero- ja satamatuloihin. Naantali on säilyttänyt vanhan kaupungin ja on saanut matkailuelinkeinosta uutta voimaa, mutta väki vanhenee.
Varoja on aivan aiheellisesti käytetty palveluihin. Selvityksessä todetaan Nesteen lopettamisen aiheuttama uhka. Kaupungin taloudelle se ei ole välitön uhka, koska vanhoilla hyvillä pohjilla voidaan jatkaa lähiaikona, suuremmat murheet iskevät muutman vuoden päästä, sillä taas kerran Naantali on saanut valtiolta apua. Koronvuoden 2020 merkittävä talouden ylijäämä on Sanna Marinin hallituksen avokätisyyden ansiosta.
Kuntatutkan asiantuntemuksen tason tiivistelmä löytyy julkaisusivun alareunasta:
””14.5. kello 14.30 korjattu elinvoimaindeksiin kuuluvan väestöllisen huoltosuhde-ennusteen luvut positiivisista negatiivisiksi.””