Tämän päiväisessä kolumnissa Paavo Rautio pohdiskelee historian valossa ja myös monien mielessä liikkuvien pelkojen kautta inflaation kummallisuutta.
Marin Sandbu on analysoinnut asiaa FT:ssä
Kun inflaatioluvut nousevat tasolle, joka näyttää kuuluvan toiselle aikakaudelle, levottomuus markkinoiden ja talouksien joissakin nurkissa nousee; Voit melkein kuulla huudettava ”he ovat hulluja!” nuo hallituksen johtajat pitävät jalkaansa kaasupolkimella.
Mutta nuo johtajat ovat oikeassa. Juuri inflaation kiihtymisen syyt ovat myös syy, miksi meidän pitäisi odottaa inflaatiopaineiden etenemistä. Keskeisin selitys nykyisille hintapaineille on se, että pandemia on aiheuttanut tukkeutumismahdollisuuksia globaaleissa toimitusketjuissa.
Pullonkaulatalouden käsite kuvaa hienosti, kuinka tuotteiden ja työvoiman markkinat ovat tällä hetkellä yhdistettyinä.
Tavaramarkkinoilla lukkiutumiset kaikkialla maailmassa ovat heittäneet toimitusketjut irti. Tyhjät astiat istuvat väärissä paikoissa (Suezin kanavan viimeaikainen estäminen ei auttanut) ja menotavat ovat muuttuneet, kun ihmiset olivat jumissa kotona. Tämän seurauksena toimituskulut ovat nousseet, ja raaka-aineiden ja tuotantopanosten, kuten puutavaran ja puolijohteiden , hinnat kiihtyvät . Työmarkkinoilla Yhdysvaltojen viimeisimmät pettymysluvut osoittavat, että jopa korkeiden avoimien työpaikkojen kohdalla palkkaamiselle voi olla esteitä. Jos työpaikat eivät ole siellä, missä työntekijät ovat, tai jos he tarvitsevat muita taitoja kuin mitä työttömät voivat tarjota, palkkapaineet voivat voimistua, vaikka työllisyysaste olisi juuttunut pandemiaa edeltäneen tason alapuolelle.
Mutta jos talouden tarjonnan puoli kärsii pullonkauloista, ketsuppipullo on sopiva analogia. Voit ravistaa ja napauttaa mitä haluat, ilman tulosta – kunnes yhtäkkiä kaikki valuu ulos ja ruokasi on tukahdutettu ketsupilla. Sama tapahtuu toimitusketjuissa, jotka ovat tällä hetkellä tukossa. Kontit siirretään lopulta sinne, missä niitä tarvitaan. Uudet alukset aloittavat liikenteen, jos hinnat pysyvät korkeina. Puunjalostustehtaissa ja puolijohdevalimoiden tuotanto lisääntyy. Ja palkkojen noustessa enemmän työntekijöitä siirtyy tai kouluttaa ottamaan uusia työpaikkoja. Tämä ei ole mitään uutta.
Rahtihinnat ja hyödykkeiden hinnat ovat aina erittäin suhdannevaihtelevat: ei ole harvinaista, että maailmanlaajuiset kuljetuskustannukset kaksinkertaistuvat tai kolminkertaistuvat vuoden kuluessa ja laskevat saman verran seuraavan vuoden aikana. Historia osoittaa, että toimitusvasteet kompensoivat liikaa kuten ketsuppipullokin toimii Tämän päivän tuotantokyvyn puutteet tuottavat huomisen liiallisen tarjonnan, joten hintojen nousu tänään johtaa vahvaan DIS inflaatiopaineeseen (hintojen laskuun) ensi vuonna.
Toinen tärkein syy, miksi ihmiset ovat huolissaan inflaatiosta, on se, että ainakin Yhdysvalloissa kysynnän lisäämiseksi tarkoitetut elvytysohjelmat ovat laajempia kuin mikään muu maailma on nähnyt aiemmin. Jopa Euroopassa hallitukset ovat valinneet ennennäkemättömän alijäämämenot. Tavallinen väite on, että jos piristyruiske on liian suuri, niin talous ylikuumenee.
Mutta vaikka tämä on totta, se ei ole koko totuus. Poikkeuksellinen verotuki on juuri sitä. Se peruutetaan, kun pandemia lopulta vähenee. Olemme aikeissa tarkkailla kaikkien finanssipolitiikkojen tiukentamista. Jos väität, että nykyinen verokannustimet luovat inflaatiopaineiden, vaikka sillä kompensoidaan pandemian aiheuttama yksityinen kysyntä vajetta, et voi kieltää, että sen peruuttaminen aiheuttaa DIS inflaatiopaineiden itsestään huolimatta siitä, että sitä kompensoi yksityisten menojen reipas kasvu.
Suhteellisella ajoituksella on merkitystä, mutta haittariski on paljon vakavampi kuin nousupotentiaali. Jos julkisten menot supistus yhtyy yksityisen kysynnän elpymiseen, sovelletaan lyhyttä pullonkaulatalouden lmallia, kunnes budjetit palautuvat normaaliksi. Jos kuluttajat ja yritykset pysyvät kuitenkin varovaisina ja
säästämisaste pysyy korkealla valtion kannustimen lakattua, kysyntä heikkenee samalla kun tarjonnan kapasiteetti kasvaa. Tuloksena on inflaatio ja pitkittynyt alityöllisyys – poliittisesti myrkyllinen työsulkujen järkytyksen jälkeen.
Kaiken tämän lisäksi meidän pitäisi muistaa toinen, spekulatiivisempi huomio. Tiedetään, että kokonaistuottavuus on yleensä myötä-syklistä – yksityinen sektori löytää tapoja saada irti enemmän olemassa olevista resursseista, kun kysyntä on voimakasta. Lisäksi viime vuosikymmenen aikana osoittautui, että suuri kysyntä vetää ihmisiä työelämään, jotka olivat aiemmin toimettomia. Nämä havainnot ovat varmasti sekä valtiovarainministeri Janet Yellenille että keskuspankin puheenjohtajalle Jay Powellille. Jos kysyntäpaine itsessään luo uutta toimituskapasiteettia, on väärin k nostaa jalka kaasupolkimelta ennalta ehkäisevästi.
Teoriassa odotukset nousevasta inflaatiosta voivat olla itsensä toteuttavia. Mutta tulevan ketsuppipullo tarjonnan ja ennennäkemättömän finanssipolitiikan kiristymisen aikana olisi outoa ajatella, että tällaiset odotukset toteutuisivat todennäköisesti. martin.sandbu@ft.com
Tietenkin on niin, että vaikea alue tuo talous. Ketsuppipullovertaus vaikutta osuvalta. Ja sitten tässä kuten monessa muussakin asiassa Paavo Raution lainaama Taisto Sinisaloa viisaampi talouspoliittinen neuvo tulee Mauno Koivistolta:
Talous on kuin auto, jonka ohjauksessa klappia (tuntematon hienoissa ohjaustehostin autoissa). Sellaisella autolla ei voi ajaa liian kovaa ja ottaa kurveja liian tiukkaan, jottei seuraavassa mutkassa joudu vaikeuksiin .
