Asiantuntijoiden mukaan pääasiallinen syy erilaisiin lähestymistapoihin piilee kahden maan tähänastisissa syissä pysyä erossa Natosta ja perusteista pitkäaikaiselle puolueettomuudelle. Suomelle asetettiin puolueettomuus keinona käsitellä Neuvostoliittoa ja sen yhteistä 1 340 kilometrin pituista rajaa kylmän sodan aikana. Mutta Ruotsin puolueettomuus on ollut pitkään osa sen kansallista DNA:ta, mikä on antanut kadehdittavan ennätyksen siitä, ettei se ole ollut mukana konfliktissa yli 200 vuoteen.
Suomen entinen puolustuspäällikkö Jarmo Lindberg lisää yksinkertaisesti: ”Suomalaiset ovat pragmaattisia. Ruotsalaisille se on enemmän ideologinen. Myös maantiede on osansa. Suomella on pidempi raja Venäjän kanssa kuin Natolla nykyisessä muodossaan, mikä tekee Pohjoismaista akuutisti tietoisen turvallisuusuhan. Mutta Ruotsille, jolla ei ole rajaa Venäjän kanssa, Suomi on historiallisesti toiminut puskurivyöhykkeenä. Helsingin synkkä vitsi on, että ruotsalaiset ovat käyneet vuosisatoja sotiaan viimeiseen suomalaiseen asti. Milne FT
Hengissä pysyminen on Mauno Koiviston tulkinta Suomen ideasta. Niin se varmasti on Ruotsinkin.
Ruotsi valitsi puolueettomuuden sen jälkeen kun sodat alkoivat tulla liian lähelle. Suomen alueen menetyksen jälkeen 1810 luvulta lähtien on liittoutumattomuudesta tehty naapurissa kannattava hyve. Maailman sotien aikana puolueettomuus oli taloudellisesti tuottoisaa. Pragmaattinen Ruotsi olisi mielellään Pohjolan Sveitsi.
Suomen ja Ruotsin yhteinen puolustusliitto kuulostaa houkuttelevalta ja meille se voisi olla pieni vahvistus nykyiseen tilaan. Ruotsissa tämä voisi vaatia altruismia sellaista poikkeuksellista epäitsekkyyttä.
