Sanna Marinin (sd) hallituksen huhtikuinen kehysriihi ihmetytti ja kummastutti.
Ihmetytti siksi, että valtion vuosien 2023-2026 julkisesta taloudesta ei syntynyt hallituksen sisällä kiistaa aiemmista kerroista poiketen. Oltiin päinvastoin herttaisen yksimielisiä. Ei koettu myöskään ilmastotoimiin ennakoitua kovaa vääntöä. Lisäksi kahteen päivää varautunut kokous vietiin läpi muutamassa tunnissa kuin heittäen.
Kummastusta herätti reipas rahan jako. Yli kaksi miljardia euroa löysi nopeasti kohteensa.
Sanna Marinin hallitus on elänyt lähes koko aikansa kriisin keskellä. Sen alkuvaiheessa maaliskuussa 2020 iski kansaan korona. Tautia ei vieläkään taitettu, mutta hallitus on eurooppalaisittain onnistunut kriisin hoidossa. Julkiset menot ovat epidemian takia olleet kovassa paineessa, ja yritysten erikaltainen tukeminen on kasvattanut velkaantumista. Tällä on kuitenkin ollut puolensa. Tammikuussa työllisyysaste oli 73.5 ja työttömyys 7.5.Vaihtotase oli viime vuonna ylijäämäinen. Tälle vuodelle talouden kasvuksi on ennakoitu viime vuoden tavoin kolmea prosenttia. Tämä kaikki kriisin keskellä.
Sitten tuli tämä järjetön Venäjän ja Ukrainan sota.
Kehysriihessä se ilmeni hallituksen nopeana reagointina. Puolustusvoimat sai kaiken, mitä äkkiseltään ymmärsi pyytää. Kun rajavartiosto toivoi lentokalustoon 60 miljoonaa, se sai 163 miljoonaa. Maataloudelle annettiin tuotantokustannusten kompensaatioon 300 miljoonan tukipaketti. Polttonesteiden kuormitukseen puututtiin. Vihreän siirtymän vauhdittamiseen osoitettiin 700 miljoonaa. Valtion tieteen ja tutkimuksen varaukset ovat ensi vuonna 2,3 miljardin tasolla ja Suomen Akatemian ja Business Finlandin rahoitukset ovat historiallisen korkealla. Luvattiin myös sosiaaliturvaan kustannusperusteisia tarkistuksia ja tarvittaessa kompensaatiota markkinoiden hintoihin.
Oltiin yhtä reippaita, kuin Antti Rinteen (sd) hallitusneuvotteluissa keväällä 2019. Siitä keskustan neuvottelijat kertovat, että he esittivät kymmenen vaatimuksen listaa. Rinne hyväksyi yksitoista.
Oppositio ei ole ennakkorutinoita lukuun ottamatta riihen päätöksiä kritisoinut.
Mitäpä näitä hyviä asioita erittelemään. Oppositio keskittyy vain kokonaisvelkaan. Velka nousee nykyisestä 135 miljardista eurosta 165 miljardiin vuoteen 2026.Siitä riittää aikanaan puhetta, kun vaalit lähestyvät.
Pitkin syksyä ovat ekonomistit Suomen Pankin johdolla vakuuttaneet, että inflaation uhka katoaa ja hintapaineet helpottavat ,viimeistään ensi vuonna, Kuluttajahinnat nousivat maaliskuussa 6% ja euroalueella meno oli vielä kovempaa. Vaikka polttoaineet ovat pääosin päättäjiä puhuttaneet, nousupaineessa ovat energian lisäksi ruoka, vaatteet ja lääkkeet. Meneillään on lisäksi vakava kansallinen lakkoaalto ja työtaistelu palkkavaatimuksineen. Turhaan ei puhuta stagflaatiokehityksen riskistä. Siina hintojen nopea nousu yhdistyy hidastuvaan talouskasvuun ja kasvavaan työttömyyteen. Kun inflaation lähes ainoita hoitokeinoja on koronnosto, ollaan pirullisessa kierteessä ja kohta kolmannessa kriisissä.
Silloin voidaan todeta, että kriisit ovat jo arkea.
RAUNO SAARI