Veimme ruusumme Ahon Jessicalle.
Uutuutta hohtavan ylioppilaslakin vanha tyylikäs muoto ja erikoinen ”lyyra” kiinnittivät huomiomme.
Naantalin lukion oppilaat olivat joukolla tilanneet lakin ja siihen liittyen oli mahdollisuus valita erilaiset liirat, monet valitsivat timantin.
Tämä erilainen ”lyyra” ei ollut se pointti kutsua timanttiliigaksi Naantalin lukion oppilaita. Eikä sekään, että olisivat loistaneet lukioluokituskärjessä.
Keksitasolla oltiin niin arvosanojen kuin lukion aikaisen kehityksen arvioissa. Se mikä ilahdutti oli, että oli yhdessä päätetty tilata lakit!
Lukio-opiskelun kurssimuotoisuus ja korona ovat olleet uhka yhteisöllisyydelle – luokkahenki on ollut uhattuna.
Jessica kertoi kodin, koulun ja jäähallin kolmiosta. Ja siinä varmaan on yksi yhteishengen tekijä; sellaista voi pieni paikkakunta tarjota.
Ja niinpä pitääkin toivoa, että lukiokoulutuksen eriytyminen ja hakeutuminen ”parempiin lukioihin” pysyisi kohtuuden rajoissa.
Siihen vaikuttaa tietenkin se, että oma koulu on kunnollinen opetukselta, mutta ennen muuta hyvä hengeltään. Vaalikaa tätä.
Sitten vielä yksi suuri muutos.
Nyt luokka voi tilata lakin ennen virallisten tuloste tuloa. Me ennen muinoin jouduimme jännittämää Helsingistä tulevaa tietoa. Ja vasta sitten uskalsimme lakin hankkia.
Eli nykyjärjestelmä on tässä suhteessa paljon mukavampi.
Onnea uusille ylioppilaille ja kannustusta tuleville: Pitäkää oppilaat yllä luokkatoveruutta ja koulu tarjotkoon puitteet, johon halutaan tulla!