Koominen kansakunta ei ole niin paha asia. Tragikoominen on.
Martin Amis sanoi, että kevytmielisyyden hyväksyminen oli Britannian tapa käsitellä imperiumin jälkeistä taantumaa. Jos emme pysty hallitsemaan maailmaa – päätimme tiedostamatta – kohdellaan sitä vitsinä. Ja niin kauna amerikkalaisia anastajien kohtaan muuttui pilkaksi heidän huumorittomuudestaan. Selviytymistaktikoiden mukaan tämä on hienovaraisempaa kuin alueellinen revanssi (Venäjä) tai kulttuurinen protektionismi (Ranska). Mutta se ei ole vaaratonta. Yksi kustannus on stand up -koomikkojen ylitarjonta.
Voit salakuljettaa kauheita ideoita julkiselle aukiolle hauskan pidon varjossa.
Huumori, kuten Chaplin tiesi, on tyrannien vitsaus. Yksikään äänestäjä, jolla on järjettömyyden tunne, ei tottele viiksekästä hartioiden pyörittäjää.
Mutta brittien nyky huumori voi saada sinut toisenlaiseen kansalliseen tuhoon. Välimeren tulot asukasta kohden ja Pohjois-Euroopan sää. Jannan Ganesh FT
Historiallinen selitys on huvittava muttei harmiton. . Bitit eivät kuole huumorintajuttomina mutta elävät kurjasta sen seurauksena. Valinnoillaan he ovat aiheuttaneet ei vaan itselleen vaan koko Euroopalla murheita Brexitillään ja myös siten, että demokratia saa naurettavia piirteitä.
Juuri nyt kun meidän tulisi kamppailla demokratian puolesta, huomaamme, että demokratiassakin on mahdollista, kun asemansa kevyellä populismilla saavuttanut, voi sairastua samaan tautiin kuin autoritäärisissä järjestelmissä. Gideon Rachamn kuvaa asetelmaa :
Molemmat miehet Trump ja Johnson ovat hirviömäisiä egoisteja, jotka ovat valmiita tuhoamaan järjestelmän omien etujensa hyväksi.
Jono Johnsonista Trumpiin ja sitten Trumpista muihin vahvoihin johtajiin – kuten Recep Tayyip Erdoğaniin, Narendra Modiin, Xiin ja Putiniin – on myös lyhyempi kuin usein arvostetaan. Järjestelmät, joissa nämä johtajat toimivat, ovat hyvin erilaisia, mutta heidän poliittiset tyylinsä ovat hämmästyttävän samanlaisia.
Kaikki voimamiesjohtajat väittävät olevansa välttämättömiä. Ja useimmat heistä ovat myös nostalgisia nationalisteja. Trumpin lupaus ”tehdä Amerikasta jälleen suureksi” on samanlainen kuin Xin lupaus ”kiinalaisten suuresta nuorentumisesta” ja Putinin pyrkimys Pietari Suuren perilliseksi. Kun voimamies väittää olevansa ainoa johtaja, joka pystyy palauttamaan kansallisen suuruuden, luodaan perusta riippumattomien instituutioiden heikentämiselle, jotka saattavat olla tämän tärkeän tehtävän tiellä – erityisesti tuomioistuimet, tiedotusvälineet ja perustuslaki. Jokainen, joka protestoi, erotetaan korruptoituneen eliitin jäsenenä, joka vastustaa kansan tahtoa. Erdoğan, Xi ja Putin ovat kaikki muuttaneet maidensa perustuslakeja päästäkseen eroon valtakautensa rajoituksista. Trump ”vitsaili”, että Amerikan pitäisi seurata Kiinan esimerkkiä.
Lojaalisutta eikä royalisuutta
Tällaista haikailua esiintyy aina pienemmissäkin ympyröissä. Me vakavamieliset suomaliset gallupeissa annamme auktoritaarisia johtajia paremmat lukemat Sauli Niinistölle. 92 prosenttia on lukema, jota kadehtivat kaikki.
En ole kuitenkaan huolestunut aiheesta, en edes silloin, kun muuttamat valistuneet ystävät puhuvat tosissaan Niinistön jatkokaudesta. Huolestun vasta sitten, kun presidentti itse kallistaa korvansa tällaiselle höpinälle. Onneksi mitään merkkejä siitä ei ole ja siksi pidänkin korkeita lukemia ensisijassa kansakunnan kohtalon huolen ilmentymänä.