Eeva (virallisesti 2 e:tä vaikka itse käytti lyhyempää muotoa), oli syntynyt Valkealassa 1936. Muuttokuorman kanssa Sohlmanin perhe tuli Luonnonmaalle Kirstilään, josta isämme oli saanut tilanhoitajan/pehtoorin hommat hoitaakseen. Tämä tapahtui syksyllä 1939 ennen talvisodan alkamista. Kirstilästä lähti sotaan äidin suureksi suruksi meidän Ossi 19-vuotiaana ja sinne jäi.
Työpaikkoja oli, mutta Mobil Oil oli merkittävin, koska löysi sieltä Jarmon. Rakkaus kesti ja hän oli pitkään Jarmon omaishoitajana. Se oli raskasta aikaa. Viimeiset vuodet ennen eläköitymistään hän oli Torin tuvassa keittäjänä tekemässä hyvää ruokaa, erityisesti muistamme kaalipadan ja läskisoosin.
Naisvoimistelijat ja Löyly olivat tärkeitä nuorempana, mutta sitten tuli VG:n äitikerho, joka sai paljon aikaan poikien ja tyttöjen hyväksi. Harrihan pelasi. Vielä vanhana Eeva jaksoi kavuta Kuparivuorelle, jos kukaan ei ehtinyt kuskata. Hän huusi ja kannusti niin kovasti, että Jarmo ei kehdannut istua vieressä.
Näin kertoi kymmenen vuotta nuorempi pikkusisko Helena.
Aloittelimme Evan kanssa valtuutettuina 1970-luvun alussa. Hänen ollessa liberaalien edustajana valtuuston varapuheenjohtajana istuimme kaupunginhallituksen pyöreän pöydän ympärillä.
Hän oli avoin, yhteistyökykyinen ja sosiaalinen. Kanssakäyminen oli helppoa. ja tuloksiakin tuli.
Ikäväksemme Eva ajautui henkilökohtaisten vakavien ongelmien vuoksi sivuraiteelle moneksi vuodeksi, mutta ystävyytemme jatkui ja syveni. Hänen entisen puoleensa hävittyä kartalla hän tuli yhdistyksemme jäseneksi 35 vuoden ajaksi.
Eva oli tarkkaavainen asioiden seuraaja ja hän jaksoi kanta huolta yhteisistä asioista aktiivisena osallistujana. Asioita seuraavana ja yhteiskuntaa ymmärtävänä hän vaikutti taustalla.
Polkupyörä ja rollaattori olivat Evan kulkuneuvoja ja mieli oli aktiivien harrastamaan, josta kuvan ikoni on muistona.
Eva oli liiankin hyvänahkainen. Onneksi hänen iloinen olemuksensa kesti ohdakkeisetkin ajat.
Muistisairaus vei hänet pitkäksi terveyskeskuksen vuodeosastolle ja sitten Katavakotiin, jossa otetussa kuvassa hän pitelee kuvaa Vartsalan lossista, joka toi Kustavista Jarmon Naantaliin.
Yksi personallisuus on poissa. Elämme surussa mukana lasten ja lastenlasten sekä sukulaisten ja ystävien kanssa.
Eeva siunataan Naantalin kirkossa perjantaina 29.7.2022 klo 11
Muistelen lämmöllä sydämellistä Eevaa. Osanottoni läheisten suruun,
Leena Mattila