Sanna Marinin (sd) hallitus kokoontuu kuukauden päästä budjettiriiheen. Samalla käynnistyy politiikan syksy, jonka meno tokenee vasta kevään eduskuntavaaleissa.
Ministeriöiden esitykset ensi vuoden tulo- ja menoarvioksi on tehty. Niistä ei ole kuulunut yllätyksiä. Kuten ei pitäisi olla yllätyksiä myöskään hallituksen omissa asioissa. Hallitusohjelman mukaiset isot kiistanalaiset lakipaketit on annettu. Kesän alkaessa ohjelmasta oli toteutettu yli 70 prosenttia. Se on hyvä saavutus.
Niinpä budjettiriihen mahdolliset väännöt liittynevät kansalaisten arjen helpottamiseen. Silloin puhutaan ruuan ja polttoaineiden hinnoista sekä ansiotulo- ja arvonlisäveron tasosta. Inflaatio on kaiken taustalla pahana peikkona.
Keskuspankkien viisauteen on luotettu. Nyt nähdään, etteivät nekään pysty kaikkea ohjailemaan. Kotitaloudet ovat velkaantuneet. Nollakorkoihin ehdittiin jo tottua. Nyt edessä on vaikeuksia ,kun korot nousevat. Presidentti sanoi lehtihaastattelussa, että velasta varoittajia on pidetty boomeri-porukkana, joka ei ymmärrä taloustiedettä. Nyt huomataan, että taloustiede ei ole muuttunut eikä velka vaaratonta.
Velkaantuminen on ollut pandemian aikana vääjäämätöntä. Sille ei olisi ollut realistista vaihtoehtoa. Ei ole siten ollut rehellistä vaatia valtion tukitoimia laajassa poliittisessa rintamassa ja samalla julkisen talouden sopeuttamista. Kuin korona helpotti, jouduttiin Ukrainan sodan myllerrykseen. Euroopan keskuspankkia voi syyttää löysästä rahapolitiikasta, ehkä Yhdysvaltoja vielä enemmän, mutta elvyttävällä politiikalla on ollut vahvat perusteet. Sivuvaikutus on ollut, että varakkaat ovat vaurastuneet, mutta millään poliittisella taholla ei ole ollut rohkeutta keskeyttää elvytystä.
Venäjän hyökkäystä Ukrainaan syytetään nyt lähes kaikesta. Kun keskuspankit ovat lopettaneet elvytyksen, pörssikurssit ovat lähteneet luisumaan. Puhutaan jo raamatun seitsemän laihan vuoden alkaneen ja povataan yhtä pahimmista taantumista Euroopan lähihistoriassa.
OECD nimesi toukokuussa Suomen suurimmaksi riskiksi syksyn palkkakierroksen. OECD patistaa Euroopan velkaisia hallituksia, joihin kuulumme, priorisoimaan vahvasti menojaan. Ukrainan sota on osoittanut tarpeen satsata puolustukseen ja energian puolella vihreään siirtymään. Näin Marinin hallitus tekikin kevään kehysriihessään huhtikuussa. Samalla kuitenkin tiedostettiin, että terveydenhuolto, digitalisaatio, väestön ikääntyminen ja koulutuksen tason säilyttäminen vaativat hallitukselta jatkuvia ponnisteluja.
Inflaation vastaiseen taisteluun ei verojen alentaminen sovi. Sillä yritetään kompensoida hintojen nousua, mutta itse tautiin keino ei vaikuta. Pienituloisilla on varmasti kasvavia ongelmia rahan riittävyydessä, mutta eivät he maksa valtion veroa nytkään. Puolueiden ehdotukset ovat näiltä osin irtopisteiden keruuta.
Tässä syksyn riihen ryskeessä ei ole todennäköistä, että hallitus karsisi sen paremmin menoja kuin nostaisi tai laskisi veroja.
RAUNO SAARI
