Fortumin toiminnassa on ongelmana ollut poliittisten riskien havainnoimisen puute. Ilmeisesti ei ole ymmärretty sellaista olevan olemassakaan.
Toiminta on niin räikeästi ajautunut vaikeuksiin poliittisten ongelmien vuoksi. Ei tarvitse olla jälkiviisas todetakseen että ”vauhtisokeus” tulosta tehdessä vei mukanaan kokonaistilanteen arviointikyvyn. Samaan suureen virheeseen osallistui myös Suomen omistajaohjauksesta vastaavat ministerit nytkin, mutta myös jo aiemmin. Yleensä omistajaohjaus ministeri vastaa ”Emme osallistu pörssiyhtiön johtamiseen” Nyt siellä ollaan. Antamassa lisää rahaa Fortumille ettei sille kävisi jatkossa vielä huonommin.
Sota on ”Poliittinen” päätös!
Näkymä siihen että jotakin on Venäjällä meneillään oli nähtävissä jo vuosia sitten. Siitä helpommin on muutettavissa. Krimin valtaaminen.
Vakavimman poliittisen virheen Fortumin tytäryhtiö Uniper teki tehdessään vielä tuon Krimin miehityksen jälkeen Saksaan pitkiä sopimuksia kaasun myymisestä ilman ”ylivoimainen este” rajausta omaan asemaansa sopimuksissa. Siksi Uniper ei pääse niistä eroon vaikka tilanne sen kaasun toimittajan (Venäjä) kanssa on muuttunut dramaattisesti. Ilmeisesti Fortumissa nähtiin tuollainen toisen itsenäisen valtion alueen valtaaminen tavanomaisena toimintana jolla ei ole vaikutusta kaasu kauppaan ja joka ei lisännyt poliittisen riskin mahdollisuutta kaasu sopimuksiin Saksassa.
Poliittinen riski on aina oltava ylikansallisten yritysten riskiarviossa. Poliittisella riskillä on aivan erilaiset ominaisuudet kuin muilla, talouteen tai luonnonilmiöihin perustuvilla riski arvioilla. Poliittinen riski voi toteutua ”mistä syystä hyvänsä” kuten vuosien varrella on moneen kertaan havaittu. Se on usein tunnepohjainen eikä siinä läheskään aina ole muuta perustetta kuin kansalaisten tahto saada lisää etuja itselleen.
Meidän omistajaohjauksesta vastaava ministeri kertoi sopimuksen Uniperistä Saksan kanssa syntyneen ”hyvässä yhteistyössä”. Ei ihme, annoimme Saksalle kolmasosan Unipristä ilmaiseksi? Hän näki tämän voittona Suomen Valtiolle.
Tämä pohdinta on hyvä päättää tuon 1700 luvulla eläneen Ruotsalaisen valtiomiehen ajatuksiin hänen kertoessaan ” Voi poikani kunpa tietäisit miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan ”:
Markku Vuoti
