Veikko Helteen 70 vuotispäivän kunnaiksi vuonna 1981 julkaistiin Olavi Hurrin toimittama kirja Puuseppä Suomen Eduskunnassa.
Lukemisen arvoinen opus – vieläkin.
Vuotta aikaisemmin oli edustajatoveri Seppo Tikka kirjoittanut pamfletin, jossa hän arvioi, että silloisessa ryhmässä oli kolme oikeistolaista: Veikko Helle , Eino Loikkanen ja Mikko Rönnholm. Niilo Hämäläinen pyynnöstä pääsi mukaan.
Veikko Helle oli itseoikeutettu puheenjohtaja ja minä tulin jäsenhankinnasta vastaavaksi.
Kun myöhemmin sitten satunnaisesti tapasimme Veikko Helteen kanssa, hänellä oli tapana kysellä, miten jäsenhankinta sujuu. Hyvinhän se, vastasin.
Pari vuotta ennen kuolemaansa Veikko sitten sanoi, että enää ei uutta jäsenhankintaa tarvita, kun kaikki ovat meidän linjoilla.
Oikeistodemariuteen noina aikoina kuului ymmärrys asevelisosialistien linjaa kohtaan; Kommunisteja ja Neuvostoliittoa kohtaan oltiin tylyjä. Harvemmat tuolloin halausivat tuon leiman saada.
Se homma menetti merkityksensä, kun Neuvostoliitto hajosi.
Toinen kysymys oli suhtautuminen sosialismin ideaan vaihtoehtona markkinataloudelle. Siinnä käänne tapahtui Sorsan toimesta jo Korpilammella. Teoreettinen sosialismi keskustelu kansallistamisineen jätettiin pikkuhiljaa. 1980-luvulla ultraliberaalia talouspolitiikkaan arvosteltiin, mutta sopeuduttiin. SDP puolueena on ollut vahvasti EU:n jäsennystä alkaen eurooppalaisilla keskustavasemmistolaisilla linjoilla. Aika ajoin on menty Suomessa jopa niin pitkälle, että tulopolitiikan nimissää hyväksyttiin varallisuusveron poisto. Ja vieläkin nytkin veroaste on alhaisempi kuin aikoihin. Tällainen meno on tuottanut tuloksia, mutta aiheuttanut ongelmiakin.
Kun nyt läntisissä markkinatalouksissa on jouduttu huomaamaan, että talouspolitiikka kaikki voittajalle ja valtio mahdollisemman pieneksi, on tullut tiensä päähän.
Paradigman vaihdosta on ilmoilla talouspolitiikassa. Jopa jotkut rikkaatkin ymmärtävät heihin kohdistuvaa verotuksen tarvetta.
Näissä olosuhteissa ei sosialidemokraattien riveihin tarvita säilyttäviä oikeistolaisia, vaan tarvitaan sosialidemokraatteja, joiden tavoitteena on palkkatyön arvon nostaminen ja laaja hyvinvointi sekä kansallinen turvallisuus.
Tässä ajassa valtion merkitys tulee korostumaan ja EU:n merkitys kasvamaan.
Kaverikapitalismille on pistettävä rajat ja on tuettava markkinoiden reilua toimintaa.
Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja yhteenkuuluvaisuus edellyttävät, että varakkuuttaan kasvattaneet osallistuvat yhteiskunnan rahoitukseen ja velan maksuun.
Kansallinen yhtenäisyys ja läntisten kansojen välinen solidaarisuus ovat välttämätön edellytys nyt, kun sotaan Ukrainassa käydään auktoritaarista alistamista vastaan.
Markkinoiden ja demokraattisen julkisen sektorin on löydettävä parempi balanssi. Sosialidemokraatit ovat yhtenäisiä tässä asiassa.
Kauppalehden kolumnisti Otavan tietokirjojen kustannuspäällikkö Jarkko Vesikansa kysyy marraskuun lopulla otsikossa: Mihin katosivat oikeistodemarit? Hän päätyy väittämään, että
”Sdp vaikuttaa harvinaisen yhtenäiseltä”.
Sanna Marinista kirjoittaa eräs lähinnä Kokoomuksen talousnäkökulmaa puoltava ja pääministeriä säännönmukaisesti arvosteleva kulttuurihistoriatoimittaja sosiaalisessa mediassa mielenkiintoisesti ja oikeudenmukaisesti, koska perspektiivi on laaja. Marinilla on johtajan ainekset.
”Ehkä outoa, mutta Sanna Marin on valtiomies/-nainen. Hän tuntuu ajattelevan koko kansan parasta. En ole yhtään varma, onko hänen talouspolitiikkansa ja turvallisuuspolitiikkansa oikeita, eivät ehkä ole, ja tulee vahinkoa, mutta hän ajattelee kansan ja valtion parasta. Ohisalo ei ajattelee kansaa ollenkaan vaan globaalia abstraktia entiteettiä nimeltä luonto. Saarikko ajattelee lähinnä itseään. Li Andersson on varmasti hyvä ihminen, hän ajattelee köyhien, marginaalien ja sorrettujen asiaa, mutta hänen politiikkansa on jatkuvaa vastakkainasettelua ja edunvalvontaa. Kristilliset ja ruotsinkieliset ovat myös edunvalvontapuolueita, pieniä sellaisia.”
vai sanna marin väinö tanneriin verrattu. johan on….en kyllä usko…. itse arvostan herrat veikko helle. kalevi sorsa ja väinö tanner korkealle