PRESIDENTTI Urho Kekkosen toimikauden jatkamisesta neljällä vuodella eli maaliskuun alkuun 1978 säädetään laki.
Tästä pääsivät seitsemän puolueen neuvottelijat torstaina yksimielisyyteen. Lain säätäminen on ”tässä tilanteessa selvin ja nopein tapa asian hoitamiseksi”, neuvottelijat totesivat. Neuvottelutulos käsitellään puolue-elimissä ja puolueet ilmoittavat kantansa siihen tammikuun 9. päivään mennessä.
Pääministeri Kalevi Sorsa sanoi, että ”tasavallan presidentin puoleen käännytään sitten, kun puolueiden vastaukset on saatu”.
Silloin kysytään Kekkosen suostumusta. 50 vuotta sitten palsta HS 29.12.2022:
Tätä menettelytapaa on arvosteltu aiheellisesti. Tässä alla on lyhyesti kerrottu Suomen tasavallan presidentin poikkeusvallinnoista:
Tasavallan presidentti on valittu poikkeusmenettelyllä kuusi kertaa. Ensimmäisen presidentin valitsi vuoden 1919 hallitusmuodossa olleen ensimmäistä vaalia koskevan poikkeussäännöksen nojalla eduskunta (lakia valitsijamiesvaaleista ei vielä ollut; eduskunta hyväksyi sen vasta vuonna 1924). Myöhemmin on viisi kertaa perustuslain säätämisjärjestyksessä säädetty poikkeuslaki, jossa on joko säädetty poikkeavasta vaalitavasta (1940, 1943 ja 1946), määrätty lailla nimeltä mainittu henkilö presidentiksi (1944) tai jatkettu toimessa olleen presidentin kautta (voimaantulo 1974). Wikipedia.
Ja vielä samasta lähteestä tarkempi kuvaus näistä oheisesta muistiosta.
Suomen presidentinvaali – Wikipedia
Vanha vuoden 1919 Hallitusmuodon 23 § kuului: ”Tasavallan presidentin valitsee Suomen kansa syntyperäisten Suomen kansalaisten joukosta aina kuudeksi vuodeksi”
Tämä Suomen historian erikoinen tapahtuma on ollut paljon julkisuudessa. Henrik Meinanderin kirjassa Kalevi Sorsasta tämä asia selvitetään ihan ymmärrettävästi. Kirja, jonka takakannesta on oheinen artikkelikuva, muutoinkin on lukemisen väärtti.
Kirjassa Kalevi Sorsaa käsitellään kunnioittavasti muttei hymistelevästi. Siis kertomukset antava oikean kuvan, vaikka ei varmaan täydellisen kuvan tapahtumista.
Muutama henkilökohtainen asiaan liittyvä muistelo:
Olin ensimmäistä kertaa puoluekokousedustajana Tampereen puoluekokouksessa, jossa käsiteltiin presidentin asemaa. Kokous päätti lisätä parlamentarismia järjestelmäämme; presidentin valtaa olisi vähennetty ja eduskunnan lisätty.
Olin kauden 1972-1975 puolueneuvostossa, jossa tämä puoluekokouksen päätös peruutettiin Kekkosen jyrähdettyä epäajankohtaisena.
Olin tätä vastaan periaatteellisista syistä. Tässä vähemmistössä oleminen ei ollut maineelleni hyväksi. Taisi tässä olla yksi syy siihen, että en kuulunut Sorsan suosikkeihin. Osoitin myöhemmin myös tilanteen tajun puutetta, kun olin i vaatimassa EEC-sopimuksen suojalakeja. Ministerinä tuolloin toiminut Esko Niskanen yritti minua valistaa ymmärtämään, että kyse suuremmista kuvioista.
Asioista ei tuolloin voitu puhua suoraan. Kekkosen kauden jatkaminen vuoteen 1978 asti eduskunnan päätöksellä kytkettiin Suomen EEC sopimuksen hyväksymiseen. EEC sopimuksen läpimenoon tarvittiin Neuvostoliiton hyväksyntä ja se taas edellytti Urho Kekkosen vakuutusta Suomen linjan muuttumattomuudesta, niin on annettu ymmärtää todennäköisistä hyvin perustein.
Suomen erityisesti metsäteollisuuden viennin turvaamiseksi oli tärkeää taloudellisesti, joten se, että presidentti Kekkonen sai jatkokauden eduskunnassa – olisihan hän tullut ilman muuta valituksi myös vaalissa – oli sitten nyanssi käytännössä, mutta periaatteellisesti merkittävä lipeämine demokratian tärkeästä periaatteesta ja hallitusmuodon vaatimuksesta: Tasavallan presidentin valitsee Suomen kanssa aina kuudeksi vuodeksi eli määräajaksi.
Kysymys siis kuului voiko taloudellinen perusrakenteen vaatimus ratkaista poliittisen ylärakenteen muodon.
